Mitä päästökompensointi tarkoittaa?
Kuvitellaan, että kotini lämpenee polttoöljyllä (oikeasti se lämpenee pääasiassa kivihiilellä, mutta onneksi asiaan on tulossa muutos). On kiva, että kotona on lämmintä, joten varsinkin talvipakkasilla tupruttelen taivaalle suuren määrän hiilidioksidia lämmittämään kotini lisäksi yhteistä ilmakehäämme. Sen sijaan, että kuittaisin päästöni investoimalla muutaman vuoden polttoöljyä vastaavan summan maalämpöön, maksan muille trooppisen metsän suojelemisesta kaskeamiselta. Viidakko saa kasvaa rauhassa ja pitää kiinni hiilestään, jolloin kokonaisvaikutukseni ilmakehään on nolla. Tätä tarkoittaa kompensointi, ja kotini lämmitystä voisi täten kutsua hiilineutraaliksi.
Jos zoomataan hetkeksi omasta navasta Pohjoisnavalle, kertoo jokainen jäälautalta toiselle epätoivoisesti uiva karhu, ettei pelkkä fossiilien polttamisen kompensointi riitä. Ensisijainen ilmastotoimi niin yksilöille, yrityksille kuin valtioillekin on aina päästöjen vähentäminen. Mahdollisimman lähelle nollaa tai mieluiten sen alle. Onneksi tämä ilmastotoimien hierarkia (climate action hierarchy) alkaa olla selvää kauraa eikä kukaan enää tosissaan esitä toimintansa jatkamista kuten ennenkin, koska ilmastosynnit voi kuitata kompensoimalla. Eihän?
Pariisin ilmastosopimuksen myötä valtiot ovat luvanneet nettonollata (net zero) päästönsä vuosisadan puoliväliin mennessä eli tasapainottaa valtion rajojen sisällä ilmakehään päästetyn ja sieltä poistetun hiilen. Myös lukuisat yritykset ympäri maailmaa ovat asettaneet omia hiilineutraaliustavoitteitaan. Kaikista päästöistä ei kuitenkaan koskaan päästä eroon. Jonkunhan se maalämpöpumppukin on rakennettava ja kuljetettava paikalle, ja kaipa asennustyön hoitavat ammattilaisetkin tarvitsevat energiapitoista ravintoa työnsä suorittamiseksi. Tällöin hiilinieluja on tuettava muualla. Valtioiden tulisi tehdä tämä omien rajojensa sisällä, mutta yritykselle ainut tie hiilineutraaliuteen saattaa olla jäljelle jäävien päästöjen kompensointi vapaaehtoisilla päästömarkkinoilla (voluntary carbon markets).
Viime vuosina kompensointia järjestäviä tahoja on putkahdellut esiin kuin sienikuvia lokakuisessa Instagram-feedissä. Vapaaehtoinen päästömarkkina alkaakin olla sellainen hetteikkö, ettei sieltä selviä kuivin jaloin pelkillä gore-tex-nilkkureilla. Pannaan siis märkäpuku päälle ja sukelletaan pää edellä asiaan.
Mitä yrityksen tulisi huomioida kompensoidessaan päästöjään?
Jos antaisin vain yhden neuvon (ei hätää, annan kyllä useita!), se olisi tämä: varmista, että kompensoinnin on verifioinut kolmas osapuoli. Kompensoinnin verifioiminen ratkaisee periaatteessa kaikki muut ongelmat. Kannattaa erityisesti kiikaroida jotain näistä kolmesta sertifikaatista: Gold Standard, Verified Carbon Standard (VCS/Verra) ja Plan Vivo. Sertifikaatteja löytyy kyllä lukuisia muitakin, ja jotkut niistä ovat oikein päteviä, mutta nämä kolme ovat kansainvälisesti tunnetuimmat ja luotetuimmat.
Sitten siihen kursiiviin. Kriittinen tarkastelu maailman luotetuimpiin kompensointistandardeihin paljastaa lukuisia huolia. Kompensointiprojektien hiilinieluja liioitellaan ylipessimistisillä lähtötasoilla (baseline scenario) tai vähättelemällä hiilivuodon (leakage) vaikutuksia. Joskus myös ihmisoikeudet pääsevät unohtumaan, hups! Metsänistutuksessa (afforestation/reforestation) taas kannattaa varmistaa, etteivät rahasi mene puupellon pystyttämiseen. Toki osa projekteista on ihan aidosti hyviä. Näistä asioista kannattaa kuitenkin olla tietoinen ja kysyä kompensointia tarjoavalta taholta, miten kyseiset ongelmat heidän tarjonnassaan taklataan.
“Suomalaiseen voi aina luottaa”
Monet haluaisivat tukea kompensoinnilla kotimaista. Mielikuvissa suomalaiset ovat rehtejä, mutta kehittyvien maiden sotilasdiktaattorit kähmivät ulkomaanavun omiin taskuihinsa. Ihan näin asia ei kuitenkaan ole.
Suurin ongelma kotimaisessa päästökompensoinnissa on kaksoislaskenta (double counting/claiming). Suomella muiden kehittyneiden maiden tapaan on sitovat kansainväliset velvoitteet päästöjensä suhteen, ja mukaan lasketaan niin energiasektori, liikkuminen kuin kaikkien rakastama lyhenne LULUCF eli maat ja metsätkin. Jos päättäisin kuitenkin rakentaa sen maalämpövoimalan, en voi myydä tällä tavalla saavutettua ilmastohyötyä kompensointina naapurille. Suomi kuittaa tästä syntyvät päästövähennykset omiin tavoitteisiinsa ja kiittää vastuullista kansalaista talkoohengestä. Jos siis naapurisi ostaisi sinulta samat hyödyt päästövähennysyksikköinä (carbon credit), tapahtuisi kaksoislaskentaa. Sama koskee metsiä ja soita, olkoonkin, että suo ei patoa itse siihen kaivettuja ojia.
Kaksoislaskentaan liittyy termi lisäisyys (additionality), joka viittaa siihen, tapahtuisiko samaa ilmastohyötyä ilman kyseistä kompensointitoimintaa. Metsän istuttaminen joutomaalle kauas luonnollisista siemenpuista voi olla lisäistä hyvin kapean määritelmän mukaan, mutta kaksoislaskentaa se ei estä (policy additionality). Mikäli paikalle istutetaan talousmetsää, myöskään taloudellinen lisäisyys (financial additionality) ei toteudu, koska toiminnalla tehdään fyrkkaa jo ihan omasta takaa. Muun muassa näiden syiden takia kotimaisella kompensoinnilla ei yleensä ole uskottavaa ulkopuolista verifiointia. Jotta kotimainen kompensointi ihan oikeasti toimisi, tarvittaisiin valtion ja yksityisen sektorin yhteinen sopimus vapaaehtoisen hiilimarkkinan jättämisestä kansallisten velvotteiden ulkopuolelle. Vastaavaa järjestelyä on jo kokeiltu esimerkiksi Ranskassa ja Sveitsissä. Suomessa ollaan selvitysvaiheessa.
Mainittakoon vielä, että soiden ennallistaminen ja metsän istuttaminen Suomessa on erinomaisen kannatettavaa toimintaa ja positiivinen ilmastoteko. Lisäksi toiminta hyödyttää luonnon monimuotoisuutta. Kompensointina toiminta on kuitenkin heikoissa kantimissa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Nyt varmaan mietit, että tämä teksti ei auttanut vaan teki kaikesta vain vaikeampaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole saada lukijaa välttelemään kompensointia kuin koronapositiivista, joten tässä vielä lyhyet ohjeet, joilla pääset turvallisesti liikkeelle.
- Kertauksena: varmista ulkopuolinen verifiointi ja kysy palveluntarjoajalta tiukat kysymykset.
- Hajauta. Kuten sijoittamisessa, myös kompensoinnissa riskiä kannattaa hallita hajauttamalla kompensointi useampaan kohteeseen.
- Ylikompensoi. Kompensointiin liittyy niin paljon epävarmuutta, että usein ainut tapa varmistaa olevansa plussan puolella on hankkia hiilensidontayksiköitä enemmän kuin hiilijalanjälkilaskelmien mukaan kertyy päästöjä.
- Ole avoin. Kerro rehellisesti kompensaatiostrategiastanne ja sen riskeistä. Kertakaikkisen oleellista on kertoa avoimesti päästöjen hillitsemiseen tähtäävistä toimista, jotta vältätte viherpesusyytökset.
- Kokeile ja opi. Aloita pienestä ja laajenna kompensointia, kun asia alkaa olla hallussa.
Veikko Sajaniemi, vastuullisuusasiantuntija.
Third Rock Finland Oy
