The Economist -lehti ehdotti 21. heinäkuuta 2022 julkaistussa artikkelissaan ESG-mittaamisen typistämistä pelkäksi ilmastopäästöjen seurannaksi. Vaikka yksi yhteinen indikaattori varmasti helpottaisi analyytikkojen ja ESG-reittaajien työtä, ei pelkkä ilmastopäästöjen seuranta anna riittävää kuvaa yritysvastuun mutkikkaasta maailmasta.
Kirjainyhdistelmä ESG (Environmental, Social and Governance) esiintyi ensimmäisiä kertoja liikemaailmassa vuonna 2004, kun YK:n silloinen pääsihteeri Kofi Annan kutsui 50 sijoitusyhtiön toimitusjohtajat aloitteeseen, jonka tarkoituksena oli integroida vastuullisuusteemat eli ESG-asiat pääomamarkkinoille. Ajatuksena oli, että sijoittajien ei pitäisi arvioida yrityksiä pelkästään niiden taloudellisen suorituskyvyn perusteella, vaan myös niiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten sekä hallintotavan perusteella käyttämällä numeerisia mittareita.1 Tämän jälkeen termi on omaksuttu käyttöön yhä laajemmin ja sen alle on upotettu aimo joukko erilaisia alateemoja, mittareita ja indikaattoreita. Samalla vastuullisen toimintatavan arvioimiseen on kehitetty lukuisia standardeja ja aloitteita sekä uudistuvaa lainsäädäntöä, mikä aiheuttaa valitettavasti ajoittain myös vertailukelpoisuuden puutetta.
Olisiko siis aiheellista keskittyä vain yhteen ainoaan mittariin, kuten The Economist yhdessä kesän kohahduttavimmista artikkeleista ehdottaa? 2
Kasvihuonekaasupäästöjen mittaamisesta ja seurannasta kaavaillaan lehden artikkelissa indikaattoria, joka toisi vastuullisuuskenttään selkeyttä ja sysäisi yhteiskunnan kohti kestävää kehitystä. Yhteen teemaan ja mittariin tukeutuminen epäilemättä helpottaisi mittaamista, seurantaa, vertailua ja ehkä päätöksentekoakin. Ajatus on vähintäänkin kiehtova, mutta samalla herää kysymys siitä, voiko yhden ainoan mittarin seuraaminen saattaa meidät kohti muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Yhden mittarin, rahan, seuraaminenhan on ajanut ihmiskunnan kestävyyskriisiin.
Vaikka päästöt ovat tärkeä indikaattori, yksistään niiden seuraaminen voi johtaa meidät harhaan, kun pyrimme pysäyttämään luontokadon sekä varmistamaan globaalin hyvinvoinnin ja kaikkien elävien olentojen mahdollisuuden elämään. Pelkkien kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen saattaa esimerkiksi kannustaa meitä lisäämään biokaasun käyttöä, mikä voi toisaalta heikentää luonnon monimuotoisuutta. Tarkastellessamme yhtä ainutta indikaattoria sokeudumme herkästi kokonaisuudelle. Emme ole erillisiä luonnosta tai toisistamme, vaikka välillä tuntuukin, että yhteytemme on katkennut.
Kokonaisuuden hahmottaminen on ensiarvoisen tärkeää kestävän päätöksenteon varmistamiseksi. Se on lopulta myös yksinkertaista: meidän tulisi kohdella luontoa ja toisiamme niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan – rakkaudella ja kunnioituksella, oikeudenmukaisesti ja arvostaen.
Kestävän päätöksenteon pohjalle tarvitsemme arvojen ja tarkoituksen lisäksi myös ajankohtaista ja spesifiä dataa sekä tietoa siitä, mikä on kestävää ja missä menevät planetaarisen hyvinvoinnin rajat. Olemmekin ansiokkaasti pureutuneet yksittäisiin osa-alueisiin, keränneet informaatiota ja tienneet jo pitkään kestämättömien toimintatapojen seuraukset. Tämä data tulee nyt valjastaa kestävien päätösten palvelukseen.
ESG-mittareiden valtavasta valintaviidakosta kannattaa toki valita organisaatiolleen relevanteimmat teemat, tavoitteet ja mittarit esimerkiksi olennaisuusanalyysin ja toimintaympäristökartoituksen pohjalta. Yhtä tärkeää on seurata omaa edistymistään ja ESG-suorituskykyään.
Tarvitsemme siis sekä monipuolista ESG-dataa että kokonaisuuden hahmottamista – tunteen yhteydestä luontoon ja toisiimme.
Fenia Niemitz, vastuullisuusasiantuntija, Third Rock Finland Oy
1 The Remarkable Rise of ESG, Forbes (https://www.forbes.com/sites/georgkell/2018/07/11/the-remarkable-rise-of-esg/?sh=6de9e7ad1695)
2 ESG should be boiled down to one simple measure – emissions, The Economist (https://www.economist.com/leaders/2022/07/21/esg-should-be-boiled-down-to-one-simple-measure-emissions)