Ai mikä ihmeen EU-taksonomia? Jos aihe ei ole tuttu, lue ensin kiteytykseni täältä.
EU-taksonomia tulee, onko yrityksenne valmis?
EU-taksonomian ensimmäiset velvoitteet astuvat voimaan ensi vuoden alussa eli kahden kuukauden päästä. Ensimmäisenä vuonna nykyisen ei-taloudellisen tiedon raportoinnin direktiivin (NFRD) alaisten suurten listattujen yritysten tulee raportoida taksonomiaan kelpaavat taloudelliset tunnuslukunsa ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen osalta. 2023 näiden yritysten tulee tehdä ensimmäinen varsinainen arvio taksonomian mukaisuudesta ilmastonmuutoksen osalta niin liikevaihdon, investointikustannusten kuin käyttökustannustenkin suhteen. Taksonomia liittyy läheisesti tulevaan uuteen vastuullisuusraportoinnin direktiiviin (CSRD), jonka suhteen päätöksiä ensimmäisistä raportointistandardeista odotetaan ensi vuoden loppuun mennessä. Vähitellen taksonomian velvoitteet laajenevat varsinaiseen taksonomian mukaisuuden arviointiin ja yhä useammalle toimijalle niin yritys- kuin finanssipuolellakin.
Myös keskisuurten sekä listaamattomien suuryritysten kannattaa olla etupainotteisesti hereillä taksonomian suhteen, sillä aihe tulee todennäköisesti vastaan epäsuorasti rahoituksen tai asiakkaiden puolesta jo ennen virallisia velvoitteita. Taksonomia on myös mainio apuväline yritysten sisäiseen käyttöön vastuullisuuden edistämiseksi.
Vielä keväällä näytti, että sovun löytyminen taksonomian suhteen on vaakalaudalla, joskin samasta aiheesta on väännetty jo kolmen vuoden ajan. Vihervasemmisto piti taksonomian kriteerejä riittämättöminä EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi, ja oikeistokonservatiivit olivat huolissaan EU:n teollisuuden kilpailukyvystä. Kiista kulminoitui ydinvoiman ja maakaasun ympärille. Huhtikuussa komissio päätti siirtää päätökset näiden osalta täksi syksyksi, ja täydentävän delegoidun säädöksen julkaisua odotetaankin lähiaikoina.
Ydinvoimalle alustavasti vihreää valoa
Ydinvoiman suhteen komissio määräsi tieteellisen tutkimuksen, jossa selvitettiin, aiheuttaako ydinvoima merkittävää haittaa ympäristölle taksonomiaregulaation hengessä. Tutkimus on nyt valmistunut, ja sen viesti on ydinvoimalle myönteinen. Näin ollen ydinvoiman odotetaan saavan kestävän liiketoiminnan leiman, vaikkakin virallinen päätös on ollut pidossa Saksan liittovaalien johdosta. Saksa on Euroopan unionin merkittävin ydinvoiman vastustaja, ja maassa päätettiin lopettaa ydinvoimatuotanto kokonaan vuoteen 2022 mennessä Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Saksan ohella neljä muuta maata (Espanja, Itävalta, Luxemburg ja Tanska) suhtautuvat ydinvoimaan penseästi.
Ydinvoiman tukijat ovat kuitenkin monilukuisempia, ja kymmenen maan ministerit Ranskan johdolla ilmaisivat lokakuussa tukensa ydinvoimalle. Ranskaa tukivat Suomen lisäksi Bulgaria, Kroatia, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki ja Unkari. Vastuullisen liiketoiminnan leima ydinvoimalle on erityisen tärkeä Ranskalle, jonka pääosin valtio-omisteinen ydinvoimayhtiö EDF on kipeästi investointien tarpeessa.
Ydinvoima ei ole ongelmatonta. Silti ydinvoiman rakentamiseen ja polttoaineen louhimiseen liittyvät ongelmat ovat pieniä ilmastokriisiin verrattuna, etenkin kun vaihtoehtoiset energiantuotantomuodot sisältävät vastaavanlaisia ongelmia kaivostoiminnan osalta. Ydinjätteen loppusijoituksen nykyiset ratkaisut jättävät vielä paljon toivomisen varaa. Ydinvoima ei kuitenkaan ole globaali eksistentiaalinen uhka, mitä ilmastokriisi on, ja ihmiskunnalla on huomattavasti enemmän aikaa ratkaista loppusijoitus kuin ilmastonmuutos. Vaikka Saksa julistikin korvaavansa ydinvoiman uusiutuvilla, on suurin osa menetetystä sähköntuotannosta korvattu tosiasiassa kivihiilellä. Mikäli ydinvoima jää taksonomian ulkopuolelle, korvataan ydinvoimaa fossiilisilla polttoaineilla muissakin EU-maissa.
Maakaasusta ei näillä näkymin päästä eroon lähitulevaisuudessa
Oikeistokonservatiivit ovat puolustaneet maakaasun roolia välivaiheen ratkaisuna siirryttäessä kivihiilestä ja öljystä uusiutuviin energiamuotoihin. Kevään kiistojen yhteydessä komissio päätyi esittämään maakaasulle erityistä siirtymävaiheen roolia taksonomiassa. Komissio aikoo julkaista maakaasua koskevat päätöksetnsä samassa täydentävässä säädöksessä ydinvoiman kanssa. Lisäksi komissio sitoutui selvittämään muun täydentävän lainsäädännön mahdollisuuksia maakaasun tukemiseen. EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen twiittasi lokakuun lopussa, että kaasua tarvitaan siirtymävaiheen energiamuotona, mikä vahvistaa maakaasun tulevan hyväksytyksi taksonomiaan siirtymävaiheen ratkaisuna.
Vihreät poliitikot ovat syystäkin vastustaneet maakaasun leimaamista kestäväksi edes siirtymäpolttoaineena. EU ja koko maailma kaipaavat kipeästi nopeaa siirtymää uusiutuvaan energiaan, eikä edes öljyteollisuuden intressejä puolustamaan perustettu IEA näe fossiili-investoinneilla enää tulevaisuutta. Maakaasun etua muihin fossiilisiin polttoaineisiin nähden on pitkään perusteltu ylioptimistisiin oletuksiin nojaten, mutta viime aikojen tutkimukset osoittavat yhä selvemmin maakaasun olevan lähes tai yhtä paha saastuttaja kuin muutkin fossiiliset polttoaineet. Tämä johtuu ennen kaikkea maakaasun toimitusketjun metaanivuodoista, joita tapahtuu niin porauksen, jalostuksen kuin vanhan jakeluinfrastruktuurinkin takia.
Valitettavasti näyttää siltä, ettei EU:ssa päästä maakaasusta eroon niin nopeasti kuin ilmastomme kannalta olisi tarpeen. Puhe siirtymävaiheen ratkaisusta on harhaista, sillä EU-taksonomiassa on ennen muuta kyse siitä, kuinka helposti teollisuus saa rahoitusta investointeihinsa. Investoinnit kaasuinfraan lukitsevat päästöt vuosikymmeniksi eteenpäin. Ilmaston lisäksi tällä on vaikutusta eurooppalaisten lämmityskustannuksiin ja Euroopan maiden huoltovarmuuteen, minkä viimeaikainen energian hinnannousu osoittaa. Virallisia päätöksiä ei tosin ole vielä tehty, joten toivo fossiilittomasta Euroopasta elää yhä.
Veikko Sajaniemi, vastuullisuusasiantuntija ja osakas, Third Rock Finland Oy
Kaipaako yrityksenne tukea EU-taksonomian kanssa? Lue lisää aiheeseen liittyvistä palveluistamme täältä.
Third Rock rekrytoi