Vuoden vaihtuminen on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan mennyttä ja tulevaa sekä tehdä uusia lupauksia. Pitää huolta tulevaisuudesta. Usein esimerkiksi sairastuttuamme toivomme, että olisimme toimineet ajoissa ja kiinnittäneet huomiota terveyteemme ja hyvinvointiimme.
Hiukan samanlaisen tilanteen äärellä olemme planeettamme suhteen. Maapalloa uhkaa nouseva ja kova kuume.
Vuosi 2021 näyttäisi olevan alustavien tietojen mukaan mittaushistorian viidenneksi kuumin. Edellisiin seitsemään vuoteen sijoittuu seitsemän mittaushistorian kuuminta vuotta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ilmasto on lämmennyt jo 1,2 astetta esiteolliseen aikaa verrattuna. Kriittisenä pidetty 1,5 asteen raja lähestyy hälyttävää vauhtia.
Viime kesänä Euroopassa Sisiliassa mitattiin 48,8 asteen lämpötila. Vielä rajumpia helleaaltoja oli Pohjois-Amerikassa. Kaliforniassa mitattiin vuonna 2021 maapallon korkein lämpötila 54,4 astetta. Ennätyksiä tehtiin myös Kanadassa, Afrikassa, Lähi-Idässä ja Aasiassa. Näissä lämpötiloissa elämä alkaa olla ihmiselle sietämätöntä.
Helpotusta ei ole luvassa, sillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut nousuaan uuteen ennätykseen ja on jo 414 miljoonasosaa (ppm). Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidipitoisuus oli noin 280 ppm. Pariisin ilmastosopimuksesta ja monista ilmastotoimista huolimatta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on jatkunut tasaisena koko 2010-luvun ensimmäistä koronavuotta 2020 lukuun ottamatta.
Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus viimeksi oli yli 400 ppm, oli ilmasto 3–4 astetta kuumempi, meren pinnat olivat noin 15–20 metriä korkeammalla ja Etelänavan lähistöllä kasvoi puita. Nykyisellä hiilidioksidipitoisuudella tämä kehitys näyttää olevan edessä tulevaisuudessa vääjäämättä.
Vielä 2000-luvun alkuvuosina kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan olisi riittänyt, että globaaleja päästöjä olisi vähennetty 60–80 prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Tuolloin käytiin kovaa väittelyä siitä, miten Suomen ja Euroopan pitäisi suhtautua Kioton pöytäkirjaan ja sen mukaisiin päästövähennyksiin. Kioton pöytäkirjan mukaan teollisuusmaiden tuli vähentää päästöjä keskimäärin 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Suomen tavoite osana EU:n tavoitteita oli pitää päästöt vuoden 1990 tasolla. Vuoteen 2020 mennessä Suomen päästöt olivat laskeneet jo 32 prosenttia vuoden 1990 tasosta.
Nämä tavoitteet tuntuvat helpoilta huomioiden sen, mihin meidän tulee nykytiedon valossa venyä.
Nyt tiedämme, että olisi kannattanut kuunnella ilmastotutkijoita ajoissa. Tämänhetkisen ymmärryksen mukaan meidän tulee tiputtaa globaalit päästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä ja löytää keinoja, joilla saamme poistettua ilmakehästä jo sinne laskettuja päästöjä. Nykymenolla hiilibudjetti riittää alle kymmenen vuotta, mikäli haluamme edes jollain todennäköisyydellä pysyä lämpenemisen suhteen 1,5–2 asteen tuntumassa 2100-luvulla.
Menneelle meistä kukaan ei tietenkään voi enää mitään. Sen takia on syytä kääntää katseet nykyhetkeen ja siihen, mitä voimme tehdä tulevaisuudessa. Viimeistään nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä ilmastosankariksi.
Ilmastosankaruus tarkoittaa yrityksissä sitä, että asetetaan tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet ja pyritään hiilineutraaliuteen viimeistään vuonna 2035 mieluiten koko oman arvoketjun osalta. Lisäksi on syytä arvioida omat historialliset päästönsä ja hyvittää ne tavalla tai toisella. Kaikkein tehokkainta on tietysti maksimoida oma hiilikädenjälkensä eli myönteiset ilmastovaikutuksensa. Tämä onnistuu investoimalla puhtaaseen teknologiaan sekä kehittämällä sellaisia tuotteita ja palveluita, jotka auttavat muita vähentämään päästöjä ja vahvistamaan nieluja omassa toiminnassaan.
Jos et tiedä, mitä tehdä, tai kaipaat sparrausta omaan ilmastotoimintaasi, kannattaa tilata tiivis ja tehokas Third Rockin ilmastosparraus.
Maailma on joka tapauksessa ajautunut ilmastokriisiin, joka tulevina vuosina ja vuosikymmeninä vain pahenee. Nyt kyse on siitä, onnistummeko välttämään kaikkein pahimmat seuraukset ja selviytymään yhteiskuntana tästä vuosisadasta kuivin jaloin. Niin, että kaikista pidetään huolta. Synkistelyn sijaan on siis syytä kiihdyttää toimia, koska tekeminen luo samalla myös toivoa.
Uusi vuosi on uusien lupausten ja elämänmuutosten aikaa. Mitä sinä kerrot tehneesi, kun lapsesi tulevaisuudessa kysyvät sinulta, mitä ihmettä teit silloin, kun jotain oli vielä tehtävissä?
Leo Stranius, toimitusjohtaja, Third Rock Finland Oy
»