Scope 4 -päästöt – mitä ihmettä?

Scope 4 -päästöt pähkinänkuoressa

Ilmastoasioista yhtään perillä oleville GHG-protokollan päästöluokittelu scope 1 (suorat päästöt), scope 2 (ostoenergia) ja scope 3 (muut epäsuorat päästöt) on tuttua kauraa. Entä oletko kuullut scope 4 -päästöistä? Viime aikoina vältetyistä päästöistä, tai hiilikädenjäljestä, on alettu käyttää myös tätä termiä. Termi ei ole ainakaan vielä vakiintunut, eikä sen määrittelyyn ole vastaavaa yleisesti käytettyä standardointia kuin scope 1–3:lla, joskin ainakin WRI ja Mission Innovation tarjoavat päteviä viitekehyksiä scope 4 -päästöjen laskentaan. Scope 4:stä ovat ennen kaikkea kiinnostuneita ESG-sijoittajat, jotka haluavat arvioida sijoituskohteiden kokonaisvaikutuksia ilmastoon. 

Mitä hiilikädenjälki tai vältetyt päästöt oikein tarkoittavat? Lähdetään perusteista. Hiilijalanjälki on tuotteen, palvelun, yrityksen tai yksilön ilmastoa kuormittava vaikutus. Sen arvo voidaan määrittää esimerkiksi läppärin koko elinkaarelle kobolttikaivoksilta tehtaaseen, tehtaalta kansalaisen sohvalle Netflix-maratoniin ja lopulta kierrätykseen. Hiilikädenjälki taas kuvaa positiivista ilmastovaikutusta, jonka jokin tuote aiheuttaa. Esimerkkinä voidaan ajatella tilanne, että kansalainen käyttää vapaa-aikansa dieselinkatkuiseen toririllutteluun, mutta läppärin ansiosta hän pääsee sukeltamaan virtuaalipelien ihmeelliseen ja huomattavasti torirallia ilmastoystävällisempään maailmaan (ihan relevantti vertailu allekirjoittaneen teini-iässä). Jos verrataan kansalaisen tilannetta läppärin kanssa ja ilman läppäriä, voidaan säästetty dieselin poltto laskea läppärin hiilikädenjäljeksi tai vältetyiksi päästöiksi. 

Vaikuttaa hienolta, eikö? Tehdään parempia valintoja, ja vältetään päästöjä ja yleistä pahennusta. Pitääkö tämäkin asia pilata luettelemalla kaikki viat? No pitäähän se. 

1. Hiilikädenjäljen kanssa isoin riski on vertailutason (baseline) asettamisessa. Mihin tuotetta tai palvelua verrataan? Toririllutteluun vai kirjan lukemiseen? Hiilikädenjäljen laskijalla voi olla halu valita kaikkein ilkein vertailutaso oman hännän nostamiseksi ylemmäs kuin häntäluu taipuu. 
2. Vältetyille päästöille ei ole yhtä vankkoja laskentastandardeja kuin hiilijalanjäljelle, joten viherpesulle on reilusti maalipintaa tarjolla. 
3. Vältettyihin päästöihin keskityttäessä saattavat päästövähennyshierarkia ja absoluuttisten päästöjen vähentäminen unohtua. 
4. Scope 4 -päästöt on siitä ongelmallinen termi, että sen mieltää helposti scope 1–3 -päästöjen jatkeeksi. Vältettyjen päästöjen kohdalla ei kuitenkaan ole kyse varsinaisista päästöistä vaan, no, niiden välttämisestä. Scope 4 -päästöjä ei pitäisi koskaan yhteismitallistaa scope 1–3 -päästöjen eli varsinaisen hiilijalanjäljen kanssa, koska silloin tuote tai palvelu voidaan saada näyttämään valheellisesti ilmaston kannalta hyvänä asiana. 

Esimerkkinä viimeksi mainitusta voidaan tarkastella  yhdysvaltalaisen energiajätin PG&E:n ilmastostrategiaa, joka mainitsee yhtenä scope 4 -päästölähteenään ”converting industrial and large customers from high carbon-intensity fuels to natural gas”. Vertaamalla kivihiileen saadaan maakaasulle kikkailtua ilmastopositiivinen kokonaisjälki! (Olen kuulevinani kaikuja Saksan argumenteista EU-taksonomian suhteen…) Reiluuden nimissä on todettava, että samaisesta ilmastostrategiasta löytyy myös hyvä esimerkki vältetyistä päästöistä. PG&E tarjoaa ratkaisuja sähköistämiseen, ja sen voidaan kokonsa ja markkina-asemansa vuoksi olettaa olevan aidosti sellaisessa asemassa, että se pystyy edistämään yhteiskunnan sähköistymistä. Toki on huomioitava, tuleeko paine sähköistämiseen sääntelyn puolelta; lain kirjaimen täyttämistä voi tuskin laskea kädenjäljeksi. Kädenjäljen tulee aina olla lisäinen teko, ei jotain, mikä tapahtuisi joka tapauksessa. 

Yhteenvetona todettakoon, että hiilikädenjälki tai vältetyt päästöt voivat tarjota relevanttia lisätietoa ilmastotoimien tai sijoituspäätösten tueksi. Näitä mittareita ei kuitenkaan tule verrata scope 1–3 -päästöihin. Toivonkin, ettei termi “scope 4 -päästöt” yleisty Suomessa, vaan pidetään jalat ja kädet omilla paikoillaan. Myös jatkossa tulee keskittyä ensisijaisesti absoluuttisiin päästöihin ja päästövähennyksiin.

Lisäinfoa vältettyjen päästöjen laskennasta ilmastonörteille

Vältettyjen päästöjen laskentaa voi lähestyä kahdella tapaa:

Syy-seurausmalli (consequential approach)

Syy-seurausmallissa muutoksia arvioidaan systeemitasolla. Lähestymistapa on holistinen ja pyrkii huomioimaan myös erilaiset epäsuorat ja kerrannaisvaikutukset. Kuitenkaan täydellistä syy-seurausmallia on käytännössä mahdotonta toteuttaa, koska muuttujia ja epävarmuustekijöitä on niin paljon. Esimerkiksi laskettaessa vegeprotskun hiilikädenjälkeä pitäisi sen lisäksi, mitä eläin- tai kasviperäisiä proteiinilähteitä tuote oletettavasti korvaa, huomioida myös muutokset kulutuskäyttäytymiseen, ihmisten mielikuviin, kilpailijoiden reagointiin ja tuotekehitykseen, näiden kaikkien kerrannaisvaikutuksiin ja niin edelleen.

Yksikköpäästömalli (attributional approach)

Yksikköpäästömallissa verrataan yhden tuotteen absoluuttisia päästöjä tai hiilinieluvaikutuksia selkeästi määriteltyyn korvattavaan tuotteeseen, esimerkiksi “1kg vegeprotskua vs. 1kg punaista lihaa”. Etuna on laskennan helppous syy-seurausmalliin verrattuna, mutta yksinkertaistus tuo mukanaan liudan haasteita, jotka voivat tehdä laskennasta epätarkan ja epäluotettavan ja altistaa viherpesulle. Haasteita voi tulla vastaan ainakin seuraavien asioiden määrittämisessä:

• vertailutaso (verrataanko pahimpaan vaihtoehtoon, keskimääräiseen ostoskoriin vai mihin)
• aikajänne 
• kerrannais- ja sivuvaikutusten huomiotta jättäminen 
• päästölaskennan rajaus tuotteen ja referenssin laskennassa sekä
• tuotteen ja referenssin päästölaskentojen vertailukelpoisuus.

Huolimatta lähestymistavasta, tulisi seuraavat asiat ottaa aina huomioon hiilikädenjälkeä laskettaessa:

1. Kestokyky kriittisen tarkastelun alla. Onko laskelmat tehty konservatiivisilla oletuksilla ja ollaanko oletusten kanssa johdonmukaisia? Onko epävarmuustekijät huomioitu riittävällä tarkkuudella?
2. Läpinäkyvyys. Onko laskelmista annettu riittävästi tietoa, jotta ulkopuolinen taho voisi tehdä vastaavan laskelman ja päätyä samaan lopputulokseen? Onko laskelma varmennettu?
3. Päästövähennyshierarkia. Kerrotaanko hiilikädenjäljen lisäksi varsinaisista päästöistä vähintään yhtä tarkasti, ja onko ensisijaisena ilmastotekona vähennetty päästöjä kädenjäljen korostamisen sijaan? Onko yrityksellä uskottavat päästövähennystavoitteet ja strategia näiden saavuttamiseksi?

Veikko Sajaniemi, vastuullisuusasiantuntija, ilmasto- ja luontopalvelut

Oletteko alkutaipaleella oman yrityksenne hiilijalkojen tai -käsien kanssa? Ota yhteyttä [email protected] tai tutustu ilmastopalveluihimme tarkemmin täällä.