Kestävyysraportointi on ottanut viime vuosina merkittäviä harppauksia eteenpäin, mutta myös merkittävää takapakkia. Toimintaympäristön myllerryksessä on hyvä pysähtyä kysymään, mitä varten raportoimme.
Kevään kestävyysraportointiurakka on jälleen loppusuoralla. Monelle organisaatiolle se on tarkoittanut intensiivistä työrupeamaa mutta myös tärkeää askelta kohti jäsennellympää kestävyysraportointia.
Etenkin pörssiyritykset ovat varmasti huomanneet tänä vuonna selkeän muutoksen CSRD-raportoinnissa: kun takana on jo yksi raportointikierros, tekeminen on ollut sujuvampaa ja selkeämpää. Datankeruu on ollut jäsentyneempää ja roolit ja vastuut kirkkaampia.
Me Third Rockissa olemme huomanneet, että raporttien laatu on kehittynyt monella tasolla: visuaalisuus, rakenne sekä tekstin ja datan laatu olivat ottaneet selkeitä harppauksia eteenpäin.
Uusia avauksia: VSME-raportointi – ja syvemmän raportoinnin tarve
Kuluneella raportointikaudella pääsimme ensimmäistä kertaa työstämään VSME-raportteja. Uuteen viitekehykseen syventyminen on ollut kiinnostavaa ja opettavaista. Samalla esiin on noussut tärkeä havainto: monet yritykset, jotka olivat jo valmistautuneet ESRS-raportointiin mutta joiden raportointivelvoite väistyi, kokivat VSME-viitekehyksen liian kevyeksi. Tämä kertoo siitä, että raportointikyvykkyys on kehittynyt monessa organisaatiossa nopeasti ja että tarve syvemmälle raportoinnille on todellinen.
Paljon myönteistä kehitystä viime vuodesta
- Raportointivalmius on kasvanut. Yrityksissä on panostettu osaamiseen ja prosesseihin sekä selkeämpään vastuiden määrittelyyn.
- Ymmärrys ESRS-standardeista on vahvistunut. Raportointiviitekehys hahmotetaan nyt paremmin, mikä näkyy johdonmukaisempana tekemisenä.
- Varmennusprosessit ovat kehittyneet. Prosessit, aikataulut ja roolit olivat selkeämpiä kuin edellisenä vuonna.
- Datankeruu on systemaattisempaa. Datankeruuprosessit olivat tänä vuonna viimevuotista selkeämmät. Panostukset järjestelmiin ja raakadatan määrittelyyn ovat maksaneet itsensä takaisin.
Missä on vielä tehtävää?
- Tieto ei vielä elä arjessa. Monissa organisaatioissa ESRS-tietoja kerätään edelleen vain kerran vuodessa. Tällöin tieto ei aidosti tue johtamista eikä strategista päätöksentekoa. Moni vuosi sitten luvattu asia ehtii unohtua, ja saattaa tulla yllätyksenä, ettei tavoitteisiin päästykään.
- Siirtymäsuunnitelmat jäävät helposti ylätasolle. Vaikka yritykset ovat sitoutuneet esimerkiksi SBTi-aloitteeseen ja laatineet siirtymäsuunnitelmia, konkreettiset toimenpiteet, niiden säännöllinen seuranta ja vastuuhenkilöt jäävät usein puuttumaan.
- Päästölaskenta ei linkity toimenpiteisiin. Systemaattista laskentaa tehdään, mutta jälkikäteen ei pystytä aina tunnistamaan, mitkä toimet ovat aidosti vähentäneet päästöjä.
- Kestävyys ei vielä ole osa strategiaa. Tavoitteet ja toimenpiteet ovat usein ylätasolla, laadullisia ja irrallaan liiketoiminnan ytimestä. Määrällisiä kestävyystavoitteita asetetaan edelleen harvoin pitkälle aikavälille, ja strategisia toimenpiteitä on vaikeaa tunnistaa, jollei niitä ole ennakkoon määritelty.
“Määrällisiä kestävyystavoitteita asetetaan edelleen harvoin pitkälle aikavälille, ja strategisia toimenpiteitä on vaikeaa tunnistaa, jollei niitä ole ennakkoon määritelty.”
Sidosryhmien odotukset raportoinnille kasvavat
Me Third Rockissa päädymme yhä useammin keskustelemaan vahvasta kestävyydestä. Siinä missä perinteinen lähestymistapa kestävyyteen on keskittynyt haittojen vähentämiseen sekä tasapainoiluun taloudellisten ja ympäristötavoitteiden välillä, vahva kestävyys lähtee siitä, että luonnon kantokyky asettaa reunaehdot kaikelle toiminnalle.
Vahvan kestävyyden nousu vastuullisuustyön keskiöön haastaa myös raportoinnin roolia ja prosessia. Pelkkä läpinäkyvyys tai nykytilan kuvaaminen ei pian enää riitä, jos raportoidut tiedot eivät johda konkreettisiin muutoksiin. Aidosti vaikuttava raportointi kytkeytyy suoraan liiketoimintastrategiaan, ohjaa päätöksentekoa ja ennen kaikkea näkyy mitattavina tekoina. Eri sidosryhmät odottavat yrityksiltä yhä selkeämpää osoitusta siitä, miten niiden toiminta aiotaan asettaa planeetan kantokyvyn rajoihin.
Käytin tekoälyä apuna tämän tekstin rakenteen jäsentelyssä. Tekstin on oikolukenut ja editoinut kollegani Anu Räsänen.
Henni Savolainen
Johtava konsultti, raportointipalvelut