Näin aloitat hiilijalanjälkilaskennan

Mikä on hiilijalanjälki? 

Hiilijalanjälki kuvaa sitä, kuinka paljon yrityksen toiminta vuoden aikana kiihdyttää ilmastonmuutosta. Hiilijalanjäljen yksikkö on hiilidioksidiekvivalentti. Hiilidioksidiekvivalentissa merkittävimmät kasvihuonekaasut eli hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O), fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet) ja rikkiheksafluoridi (SF6) on yhteismitallistettu hiilidioksidiks perustuen niiden ilmastovaikutukseen.

Kasvihuonekaasuja muodostuu pääasiassa fossiilisten tai uusiutuvien polttoaineiden polttamisesta energiantuotannossa, liikenteessä tai teollisissa prosesseissa, sekä orgaanisen aineksen hajotessa esimerkiksi tuotantoeläinten ruoansulatuksessa tai pelloilla. Lisäksi jotkin kemialliset tuotantoprosessit, kaasuvuodot sekä eliöiden soluhengitys aiheuttavat päästöjä. 

Miksi hiilijalanjälki tulisi laskea? 

Hiilijalanjälkilaskennan myötä yritys ymmärtää omat ilmastovaikutuksensa. Laskenta mahdollistaa päästövähennystoimien kohdistamisen tehokkaasti sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Kattava hiilijalanjälkilaskenta auttaa myös ymmärtämään ja hallitsemaan omaa arvoketjua ja siihen liittyviä riskejä. Näistä syistä hiilijalanjälkilaskennan tulisi olla jokaisen yrityksen agendalla. 

Sidosryhmät asiakkaista omistajiin vaativat yhä aktiivisemmin tietoja yrityksen päästöistä ja päästövähennyksistä. Myös EU:n lainsäädäntö vaatii tulevina vuosina yhä useammilta yrityksiltä päästöraportointia osana vuosikertomusta. Monilla aloilla hiilijalanjälkilaskenta on jo hygieniatekijä ja varsinaisen vastuullisuustyön toteutuminen tulee osoittaa kunnianhimoisilla päästövähennyksillä tai hiilineutraaliustiekartoilla. 

Hiilijalanjälkilaskennan askeleet 

Hiilijalanjälkilaskennan tueksi on kehitetty lukuisia laskentatyökaluja, tietopankkeja ja ohjeistuksia. Monille toimialoille on luotu alakohtaisia laskentatyökaluja, joita kannattaa etsiä ja hyödyntää. Tueksi kannattaa ottaa ainakin Greenhouse Gas Protocol Corporate Standard, joka lienee yleisin yritysten päästölaskennan viitekehys. Satasivuisen standardin sisäistäminen voi kuitenkin tuntua ensimmäisiä hiilijalanjälkiään astelevasta turhan vaativalta, joten alta löydät tiivistyksen laskentaprosessista. 

1. Kerää tiimi ja työkalut. Hiilijalanjälkilaskennassa kannattaa olla mukana yrityksen vastuullisuusfunktion lisäksi ainakin taloushallinto ja hankinta. Etsi netistä, löytyykö teidän alalle sopivaa hiilijalanjälkilaskennan työkalua. Käytä tarvittaessa hiilijalanjälkilaskennan asiantuntijoita laskennan apuna.
2. Rajaus. Aseta rajat laskennalle. Päästölaskennan tulisi sisältää yrityksen olennaisimmat päästölähteet. Näitä ovat ainakin yrityksen suorat päästöt esimerkiksi työsuhdeautoista (scope 1), ostoenergian päästöt (scope 2) sekä suurimmat tai sidosryhmille tärkeimmät muut epäsuorat päästölähteet (scope 3). Yleisesti ottaen yritysten tulisi huomioida epäsuorista päästölähteistä ainakin isoimmat hankinnat sekä matkustaminen. GHG-protokolla jaottelee scope 3 -päästöt viiteentoista kategoriaan, joista kullekin yrityksille löytyy omat olennaisimmat päästölähteensä. Katso GHG Protocol Corporate Standardista kattava lista eri päästölähteistä sekä mitä nämä pitävät sisällään. 
3. Päästötietojen kerääminen. Kerää päästötiedot rajauksen sisälle kuuluvista päästölähteistä. Suorista päästöistä tarvitaan polttoaineiden kulutus sekä polttoaineen tyyppi. Nämä tiedot löytyvät esimerkiksi polttoaineen ostokuiteista tai -sopimuksista. Ostoenergian osalta tarvitaan tieto kulutuksesta sekä energian tuotantotavasta tai tuotannon päästökertoimesta. Nämä tiedot löytyvät laskutuksesta, kulutusmittareista tai energiantoimittajan sivuilta. Muiden epäsuorien päästöjen tiedot tulisi mahdollisuuksien mukaan saada suoraan toimittajilta. Jos toimittaja ei pysty kertomaan tuotteensa tai palvelunsa hiilijalanjälkeä, voi sen arvioida julkisesti saatavilla olevien päästötietojen perusteella. Tässä tilanteessa Google on ystävä. 
4. Päästökertoimien kerääminen. Päästötietojen lisäksi tarvitset tiedon siitä, mitä esimerkiksi 1000 diesel-litran polttaminen tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentteina. Päästökertoimia julkaisevat esimerkiksi Tilastokeskus, energiayhtiöt ja Iso-Britannian ympäristö- ja maatalousministeriö DEFRA. Erilaiset valmiit hiilijalanjälkilaskennan työkalut sisältävät yleensä päästökertoimet alalle olennaisimmista päästölähteistä. Useille arkikäytössä oleville tuotteille tai palveluille löytyy jonkinlainen päästökerroin myös netistä hakemalla, joskin tietolähteiden kanssa kannattaa olla tarkkana – onko lähde sellainen, että voit sen uskottavasti raportoida osana yrityksenne hiilijalanjälkilaskentaa? 
5. Laske. Kerro päästötiedot päästökertoimilla. Tuloksista muodostuu yrityksenne hiilijalanjälki. Vertaa tuloksia verrokkiyrityksiin, alan keskiarvoihin tai muuhun saatavilla olevaan relevanttiin tietoon, jotta voit arvioida tulosten luotettavuutta ja varmistua, ettei laskennassa ole esimerkiksi yksikkövirheitä. Jaa päästöt GHG-protokollan mukaisten scopejen ja päästölähteiden mukaan. 
6. Vähennä päästöjä. Hiilijalanjälkilaskenta on oleellinen työkalu päästövähennysten suunnittelussa. Etsi laskennan tuloksista isoimmat päästölähteet ja mieti millä aikataululla ja millä keinoilla nämä päästöt voidaan nollata tai minimoida. Voit aloittaa matalalla roikkuvista hedelmistä, mutta aloita toimenpiteet myös vaikeasti vältettävien päästöjen vähentämiselle ajoissa.
7. Viesti. Raportoi tuloksista yrityksen sisällä ja tärkeimmille sidosryhmille. Kerro samalla, mitä aiotte tehdä päästöjen vähentämiseksi. Kerro avoimesti laskennan metodeista, oletuksista ja epävarmuuksista.
8. Päivitä. Yleensä hiilijalanjälkilaskenta päivitetään vuosittain. Suunnittele hyvissä ajoin seuraavan vuoden laskenta ja ota huomioon ensimmäisellä kierroksella esiin nousseet haasteet. Mikäli rajauksen ulkopuolelle jäi päästölähteitä, laajenna laskentaa seuraavana vuonna. 

Laskennan eri vaiheissa on hyvä pitää mielessä GHG-protokollan periaatteet:

• Olennaisuus. Laskenta huomioi kattavasti yrityksen olennaiset päästöt ja palvelee eri sidosryhmien tarpeita. 
• Johdonmukaisuus. Laskennan rajausten, tietolähteiden ja menetelmien käyttö on johdonmukaista. Näin varmistetaan tulosten vertailukelpoisuus ajan kuluessa. 
• Läpinäkyvyys. Laskenta ja sen aikana tehdyt valinnat, oletukset ja metodit on dokumentoitu riittävän selkeästi, jotta laskenta pystytään tarvittaessa toistamaan tai varmentamaan. Tämä helpottaa myös laskennan päivittämistä tulevina vuosina. 
• Tarkkuus. Laskennan tulee olla riittävän tarkka, jotta sitä voidaan käyttää päästövähennysten suunnittelussa. Epävarmuudet tulee minimoida.

Veikko Sajaniemi, vastuullisuuskonsultti, ilmasto- ja luontopalvelut

Apua hiilijalanjälkilaskentaan saat ottamalla yhteyttä [email protected]. Ilmastopalveluihimme voit tutustua tarkemmin täällä.