Science Based Targets initiative muuttaa kovaa vauhtia standardejaan. Useimmat viime aikojen muutoksista heikentävät viitekehyksen ilmastointegriteettiä, mikä ei koskaan ole ollut erityisen korkealla tasolla.
Kirjoitimme aiheesta aiemmin artikkeleissa: SBTin uusi net zero v2.0 standardi – mitä yritysten tulisi siitä tietää ja SBTi vesitti lyhyen aikavälin tavoitteet huhtikuun päivityksessä.
SBTi on aina kannustanut yrityksiä asettamaan ilmastotavoitteikseen toimittaja- ja asiakassitoumuksia. Uudessa standardissa tähän kannustetaan entistä vahvemmin. Käytännössä SBTi haluaa, että yritys asettaisi tavoitteekseen sen, että osa sen toimittajista asettaa omat SBTi-tavoitteet sen sijaan, että yritys sitoutuisi suoraan vähentämään päästöjään.
Yrityksiä kannustetaan yhä enenevissä määrin ketjuttamaan scope 3 -tavoitteet aina vain alaspäin hankintaketjussa
Mihin tämä sitten johtaa? Kukaan ei ota vastuuta isoimmista päästöistään, vaan vastuuta sysätään eteenpäin yhä kauemmas. Lopulta vastaan tulee sellainen toimiala, joka ei voi asettaa tieteeseen perustuvia ilmastotavoitteita, kuten fossiiliteollisuus. Tai sellainen yritys, joka dominoi omaa markkinaansa, eikä sille ole relevantteja kilpailijoita. Jokin taho, jonka palveluiden tai tuotteiden käyttämiselle ei nykyjärjestelmän puitteissa ole niin sanotusti vaihtoehtoja.
Kun ketjussa sitten on lenkkejä enemmän kuin diesel-rekassa renkaita, ei ole mitään realistista mahdollisuutta seurata mitä tavoitteiden eteen todellisuudessa tapahtuu. Tavoitteiden ei edes tarvitse olla saman organisaation, tässä tapauksessa SBTi:n, validoinnin piirissä. Lisäksi tavoitteisiin sisältyy aina viivettä: kun jokaisessa portaassa on 5 vuotta aikaa saavuttaa tietty sitoumusten taso, nousee kokonaisviive nopeasti vuosikymmeniin. SBTi:t asettanut yritys voi näyttäytyä ”ilmastotieteen mukaisena”, vaikka tuotantoketjussa ei oikeasti tapahdu minkäänlaisia päästövähennyksiä.
Ainoastaan absoluuttiset päästövähennystavoitteet ovat relevantteja.
Fossiilifirmat on suljettu SBTi:n ulkopuolelle eikä niillä ole aikomustakaan vähentää päästöjään
En suosittelisikaan fossiilifirmojen ottamista viitekehyksen piiriin. Kuitenkin öljy, kivihiili ja maakaasu on kaikessa teollisessa tuotannossa mukana monella tapaa. Vaikka hankkisi pelkkää hiilivapaata terästä, niin sitä valmistava tehdas, tuotantolaitteet, logistiikka, työntekijöiden ruoka ja moni muu välttämätön asia polttaa fossiileja. Vaikka käyttäisi vain tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa, niin nämä vaativat komponentteja ja materiaaleja, joille ei edes tunneta sellaista valmistusmenetelmää, joka ei vaatisi niin korkeita lämpötiloja mitä vain fossiilisilla polttoaineilla voidaan teollisessa mittakaavassa tuottaa.
Ainoastaan absoluuttiset päästövähennystavoitteet ovat relevantteja
Absoluuttiset päästövähennystavoitteet kannustavat vahvasti ylivoimaisesti tärkeimpään päästövähennyskeinoon eli kulutuksen vähentämiseen. SBTi ei palvelekaan ilmakehää eikä elämää, vaan kasvutaloutta. Kasvutalous taas on riippuvainen tästä väliaikaisesta fossiiliakusta, jolla ihmiskunta on valjastanut luonnon ja suurimman osan omasta lajistaan palvelemaan pienen eliitin lyhytaikaisia etuja. Fossiiliakun, jossa satojen miljoonien vuosien aikana kertynyt energia poltetaan muutamassa sadassa vuodessa, pelkässä silmänräpäyksessä. Näin SBTi:kin palvelee lopulta fossiiliteollisuutta. Epäselvää on vain se, missä määrin tämä sokeus fossiiliteollisuudelle on tahatonta ja missä määrin tahallista.
Veikko Sajaniemi