Science Based Targets initiative julkaisi hiljattain uuden Net Zero v2.0 -standardin ilmastotavoitteiden asettamiselle. Net Zero v2.0 yhdistää lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asetannan saman standardin alle.
Uusi standardi astuu voimaan 1.1.2027. Yritykset saavat vuoden siirtymäajan uuden standardin käyttöönotolle, eli tavoitteet voi asettaa tai vanhat tavoitteet päivittää nykyisten Net Zero Standard v1.3.1 ja Near-Term Criteria v5.3.1 -standardien mukaisesti vielä 1.1.2028 asti.
Mikä muuttuu?
Ilmaston kannalta tärkeimmät muutokset liittyvät scope 3 -tavoitteiden vesittämiseen ja toisaalta vahvempiin vaatimuksiin tavoitteiden toimeenpanon kannalta:
- Scope 3 -tavoitteiden painotus ohjataan yhä vahvemmin intensiteettitavoitteisiin ja toimittajien tai asiakkaiden omiin ilmastositoumuksiin. Ilmaston kannalta vain absoluuttisilla päästövähennyksillä on väliä. Intensiteettitavoitteet eivät ole ilmastotieteen mukaisia, vaan mahdollistavat hiilibudjetin rajut ylitykset. Sitoumusten ketjuttaminen arvoketjussa yhä pidemmälle taas siirtää vastuuta pois SBTi:t asettavilta yrityksiltä. SBTi on ollut toiminnassa yli 10 vuoden ajan, eikä vastuun ketjuttaminen ole selvästikään tuottanut SBTi:n mainostamia päästövähennyksiä, sillä SBTi-sitoumukset kattavat jopa 40 % maailman yritysten yhteen lasketusta arvosta, mutta globaalisti päästöt vain kasvavat.
- Myös erilaisille markkinapohjaisille ratkaisuille, kuten sertifioiduille biopolttoaineille, annetaan enemmän tilaa, mikä heikentää ilmastointegriteettiä entisestään.
- Hyvä asia niin ilmaston kuin yritysten omankin toiminnan kannalta on, että siirtymäsuunnitelmista tulee pakollinen osa tavoitteita isoille yrityksille. Ilman suunnitelmaa ei voida tietää, mihin ollaan sitoutumassa, saatika saavuttaa tavoitteita.
- Nettonollatavoitteen asettamisesta tehdään suurille yrityksille pakollista. Tämä on tervetullut selkeytys, vaikka implisiittisesti tämä onkin aina ollut osa SBTi:tä. Tuskin monikaan yritys lähtee SBTi:hin ajatuksella, että ollaan mukana muutama vuosi ja jätetään sitten homma sikseen. Jo vanhojen standardien puitteissa nettonollatavoitteen asettaminen olisi tullut uusien tavoitteenasetantakierrosten myötä jossain vaiheessa vastaan.
- Yritysten tulee asettaa lyhyen aikavälin välitavoitteet 5 vuoden aikajänteellä. Samalla SBTi ottaa vihdoinkin käyttöön jonkinlaisen tavoitteiden seurannan. 5v välitavotteet validoidaan aina erikseen ja samalla tarkistetaan, onko edelliset tavoitteet saavutettu. Tämä siirtää painopistettä sitoumuksista toiminnan puolelle, mikä on tervetullut kehityssuunta.
- Scope 2:n osalta aiempi uusiutuvan energian pakollisuus on muutettu muotoon ”low carbon electricity”, eli SBTi avaa ovea maakaasulle. Maakaasun puolesta käydään etenkin Yhdysvalloissa valtavaa viherpesukampanjaa, mutta sama näkyi myös EU:ssa, kun EU-taksonomiaa vesitettiin ottamalla maakaasu mukaan tietyin ehdoin siirtymävaiheen ratkaisuna. Useiden tutkimusten mukaan maakaasu on ilmastolle aivan yhtä haitallista kuin kivihiilikin, sillä maakaasu koostuu pääosin erittäin voimakkaasta kasvihuonekaasusta metaanista, jota vuotaa tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa. Yhtäkään toimivaa maakaasulaitosta yhdistettynä tehokkaaseen hiilentaltiointiin ei ole vuosikymmenien kehitystyölläkään saatu pystyyn, joten kyseessä on puhtaasti fossiiliteollisuuden lobbauksen voitto, jolla ei ole mitään tekemistä ilmastotieteen kanssa.
- Scope 1 ja 2 -tavoitteet erotetaan toisistaan. Nykyisin monet yritykset ovat voineet kuitata scope 1-2 -tavoitteet vaihtamalla ostosähkön uusiutuvaan, mutta tämä muutos pakottaa huomioimaan suorat päästöt erikseen.
Muutamiin päivityksiin liittyy niin positiivisia puolia kuin huoliakin:
- Isoilta yrityksiltä aletaan edellyttää vastuunkantoa olemassa olevista päästöistä samalla, kun päästöjä vähennetään. Käytännössä tämä tarkoittaa jonkinlaista päästöjen kompensointia lähtien 1 % päästöinventaariota. Paras puoli tässä muutoksessa on se, että se luo yrityksille pakollisen päästöjen hinnoittelun, mikä on yksi tehokkaimmista ohjauskeinoista päästöjen vähentämiselle. Tämä nostaa sen kaltaiset kysymykset, kuin “laitetaanko seuraavien 5 vuoden aikana 3 000 000 € kompensointihankkeisiin vai investoidaanko sama summa tänä vuonna järjestelmien sähköistämiseen”, johdon agendalle. Kääntöpuolena on kompensointimarkkinan erittäin kehno tilanne. Kokonaisuudessaan ala on aiheuttanut vakavaa vahinkoa ilmakehälle, mikä ylittää moninkertaisesti hankkeiden tuomat hyödyt, sillä alaa on vaivannut heikko laatu huonosta valvonnasta suoranaisiin petoksiin. Kompensointiala on ennen kaikkea päästänyt kaikkein saastuttavimmat valtiot ja yritykset kuin hiilen piipusta mitä ilmastotyöhön tulee. SBTi on tuomassa uuden Leadership-statuksen kompensointia voimakkaimmin harjoittaville yrityksille. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä uusi luku viherpesun syntien kirjaan hiilineutraaliusväittämien viereen, vai mekanismi, jolla on aidosti ilmastonmuutosta hillitsevä vaikutus.
Muita kaavailtuja muutoksia ovat muun muassa seuraavat:
- Yritysten jaottelu kahteen eri luokkaan muuttuu. Nykyisin jaottelussa huomioidaan liikevaihto, henkilöstömäärä ja tase. Uudessa jaottelussa huomioidaan näiden lisäksi päästöt ja maantieteellinen sijainti. Luokka vaikuttaa suuresti yritykselle asetattaviin vaatimuksiin, kuten nytkin.
- Kolmannen osapuolen varmennus tulee isoille yrityksille pakolliseksi ainakin joiltain osin koskien sekä päästöinventaariota että tavoitteita. SBTi ikään kuin ulkoistaa tämän työn tai osan siitä varmentajille (isoilla tilintarkastustoimistoilla lienee ollut näppinsä tässä sopassa). Toivottavaa olisi, että tämä näkyisi myös alemmissa hinnoissa SBTi-validoinnille, mutta se jää nähtäväksi.
Johtopäätökset
Käytännössä SBTi haluaa varmistaa, että ilmastotavoitteiden asettaminen on mahdollisimman monelle yritykselle houkuttelevaa. Tämä on aina vaikuttanut olevan SBTi:n ylin tavoite, mikä käy ilmi esimerkiksi heidän vuosiraporteistaan, joissa viitekehyksen suosio saa aina moninkertaisesti enemmän palstatilaa kuin mikään ilmastonmuutokseen tai sen hillintään viittaava. Ainakin tässä suhteessa SBTi pysyy johdonmukaisena ja voidaan olettaa, että vesitykset eivät tulee jäämään tähän, kun varsinaisten päästövähennysten saavuttaminen nykyisten yhteiskuntarakenteiden sisällä muuttuu yhä vaikeammaksi. Rakenteiden muutokseen ilmastotieteen edellyttämällä tavalla SBTi nimittäin ei kannusta.
Valitettavasti hyviä vaihtoehtoja SBTi-tavoitteille ei ole. Useimpien yritysten kohdalla sen asettamat vaatimukset nostavat ilmastotyön tasoa kuitenkin huomattavasti nykyisestä. Suosittelemme edelleen SBTi-tavoitteiden asettamista useimmille yrityksille, mutta emme ehdoitta. Kirjoitimme tarkemmin suosituksistamme sarjan aiemmassa blogissa, jonka löydät täältä.
Veikko Sajaniemi