Science Based Targets initiative julkaisi huhtikuussa päivityksen nettonollastandardiinsa (Net Zero Standard v1.3.1). Standardi toi mukanaan yllättäen myös varsin rajun muutoksen lyhyen aikavälin tavoitteiden asettamiseen.
Tausta
Ennen vuotta 2024 SBTi:n absolute contract approach (ACA) eli absoluuttisten päästövähennystavoitteiden kohdalla yritysten tuli sitoutua vähentämään päästöjään 4,2 % vuosittain, jos ne halusivat sitoutua Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 °C asteen tavoitteeseen. On hyvä huomioida, että kyseinen päästövähennysvauhti edusti tarvittavaa globaalia päästövähennysvauhtia, mikäli ihmiskunta olisi alkanut vähentää päästöjään heti Pariisin ilmastosopimuksen astuttua voimaan 2016. Vuonna 2024 päästöjen jatkettua kasvuaan vuodesta toiseen tarvittava päästövähennysvauhti oli jo noin kaksi kertaa tämän. SBTi ottikin askeleen kohti ilmastotiedettä vuoden 2024 taitteessa julkaistessaan päivityksen lyhyen aikavälin tavoitteiden standardiinsa ja sitä tukevaan tavoitteiden asetannan Excel-työkaluun. Uudessa työkalussa tarvittava päästövähennysvauhti määräytyi sen mukaan, kuinka lähelle vuotta 2030 yrityksen perustaso asetettiin. SBTi logiikka perustui ajatukselle, että päästöjä piti vähentää 42 % vuoteen 2030 mennessä huolimatta siitä, kuinka lähellä vuotta 2030 tavoitteet asetettiin. Esimerkiksi siis vuotta 2020 perustasona ja vuotta 2030 tavoitevuotena käyttävä 1,5 °C asteen tavoite olisi edellyttänyt 4,2 % vuotuista päästövähennystä, ja vuotta 2025 perustasona ja vuotta 2030 tavoitevuonna käyttävä tavoite 8,4 % vuotuista päästövähennystä.
SBTi ei noudata Pariisin ilmastosopimusta
Logiikka oli lähellä Pariisin ilmastosopimusta, joka edellytti päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä. Toki myös päästövähennyspolulla on merkitystä ja koska ilmastobudjettia on tuhlattu niin rajusti koko ilmastosopimuksen voimassaoloaika, jäi tämäkin päästövähennysvauhti kauas ilmastotieteestä. Lisäksi kyseessä oli SBTi:n kaikkein kunnianhimoisin tavoitevaihtoehto ja yrityksille on tarjolla monia ilmastointegriteetin vesittäviä vaihtoehtoja, kuten selvästi alle 2 °C asteen tavoite tai toimittajasitoumukset varsinaisten päästövähennystavoitteiden sijaan.
Kaukana ollaan siis ilmastotieteestä ja yhä kauemmas mennään. Huhtikuussa voimaan astuneen uuden standardin myötä yllä esitelty logiikka poistettiin SBTi:n vaatimuksista ja sen tilalle tuli lineaarinen päästövähennys kohti nettonollaa. Käytännössä SBTi:n minimitaso laski jälleen 4,2 % vuosittaiseen päästövähennysvauhtiin. Railo SBTi:n vaatimusten ja ilmastotieteen välillä kasvoi tämän muutoksen myötä räikeäksi. Ilmakehän lisäksi muutos asetti vuoden 2024 alun ja 2026 ensimmäisen kvartaalin aikana tavoitteet asettaneet yritykset varsin epäreiluun asemaan muihin verrattuna. Yhdessä yössä päästövähennysvaatimus lyhyen aikavälin tavoitteille saattoi hurjimmillaan tippua alle kolmannekseen vanhasta. Ilmeisesti SBTi:n korviin ei ole kantautunut yritysten viime aikainen turhautuminen sääntelyn ennalta-arvaamattomuuteen.
SBTi ei ole suinkaan valmis ilmastotieteen horjuttamisessa. Nyt luonnosvaiheessa oleva Net Zero v2.0, joka yhdistää lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet yhden standardin alle, tuo mukanaan useita uusia heikennyksiä ilmastointegriteettiin. Mukana on onneksi muutama valonpilkahduskin. Lisää aiheesta tulevassa blogissa.
Mitä yrityksissä kannattaisi tehdä SBTi:n suhteen?
Hyviä vaihtoehtoja yleisesti tunnetuille kolmannen osapuolen validoimille ilmastotavoitteille ei valitettavasti ole. SBTi:tä voidaan pitää minimitasona minkä tahansa yrityksen ilmastotyölle, vaikka se ei takaakaan ilmastotieteen noudattamista. SBTi ei kiellä yrityksiä asettamasta minimitasoa kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita ja tähän kannustamme.
Monella alalla SBTi on jo hygieniatekijä ja markkinoilla olon edellytys. Tällaisessa tilanteessa voimme edelleen suositella SBTi-tavoitteiden asettamista, samoin kuin kaikille yrityksille, joilla ei vielä ole kunnianhimoisia ja uskottavia koko arvoketjun kattavia ilmastotavoitteita. Jos SBTi-tavoitteet on jo asetettu, on niiden kunnianhimoa syytä tarkastella kriittisesti ja kehittää niin tavoitteita kuin niistä viestimistä kohti ilmastotiedettä, mikäli puutteita löytyy.
SBTi-tavoitteiden asettamiseen tähtäävä projekti, johti se sitten viralliseen tavoitteenasetantaan tai ei, tukee monia ilmastotyön kulmakiviä. Omaa päästöinventaariota on pakko tarkastella kriittisesti ja kokonaisvaltaisesti, päästövähennystoimenpiteet on kartoitettava huolellisesti ja on pohdittava sitä, mitä toimenpiteiden toteuttaminen aidosti vaatii. Tavoitteita ei kannata asettaa ilman siirtymäsuunnitelmaa eli käsitystä siitä, miten tavoitteet voidaan saavuttaa.
Jos päädytään asettamaan viralliset SBTi-tavoitteet, on oltava rehellisiä siitä, mihin oikeasti sitoudutaan. Pariisin ilmastosopimus edellyttää päästöjen puolittamista 2030 mennessä. Jos tähän pystytään, ja tässä tarkastelussa saa huomioida myös menneiden vuosien päästövähennykset, voidaan puhua ilmastotieteeseen perustuvista tavoitteista. Jos taas käytetään SBTi:n porsaanreikiä ja minimitasoa, näyttäytyvät väitteet “tieteeseen perustuvista tavoitteista” viherpesulta. SBTi mahdollistaa tämän viherpesun, mutta yrityskohtainen viestintä on yritysten itsensä vastuulla.
Entä sitten, jos yritys toteuttaa SBTi-tavoitteisiin tähtäävän projektin, mutta toteaa, että minimivaatimuksetkin ovat niille liian kovia? Kuten tässä kohtaa on varmasti käynyt jo selväksi, SBTi:hin voi liittyä ilman, että oikeasti sitoutuu tekemään ns. ”omaa osaansa” ilmastokriisin hillitsemiseksi. Nyt SBTi tarjoaa tilaa vapaamatkustajille entistä runsaammin. Jos edes tähän ehdottomaan minimitasoon ei pystytä sitoutumaan, niin yritys antaa viestin, että se lyö vetoa maailmanlopun puolesta, ja että heille tärkeintä on tehdä voittoa mahdollisimman pitkään ennen kuin ilmastoromahdus vie kaikki toiminnan edellytykset.
Me Third Rockilla tarjoamme tukea niin SBTi:n vaatimusten tulkinnassa kuin aidossa, elämää ylläpitävien järjestelmien tukemiseen tähtäävässä ilmastotyössä.
Veikko Sajaniemi