Kotimainen journalismi raportoi pääosin maailmasta, jossa kulutus voi jatkua entiseen malliin eikä ympäristökriisistä tarvitse olla huolissaan. Kuva on harhaanjohtava ja vaarallinen.
Kotimaista journalistista mediaa seuraamalla saa herkästi kuvan maailmasta, jossa resurssit ovat rajattomat eikä ympäristökriisistä tarvitse olla huolissaan. Muotijutuissa kehotetaan laittamaan vaatekaappia uusiksi harva se päivä, ja matkajutuissa lentäminen kaukomaille tuntuu olevan itsestäänselvyys.
Vain harvoissa jutuissa mainitaan, millainen käsiteltävän ilmiön vaikutus on ilmastoon tai ympäristöön.
Sen sijaan journalismia tuntuu läpäisevän jatkuvaan kasvuun uskova talousnäkökulma. Media tarkastelee erilaisia ja myös talouteen liittymättömiä ilmiöitä usein siitä oletuksesta käsin, että päättymätön talouskasvu on poikkeuksetta hyvä, välttämätön ja tavoiteltava asia.
”Entä jos toimittajat kysyisivät juttuja kirjoittaessaan systemaattisesti, miten ilmiö vaikuttaa ympäristöön?”
Usein artikkeleissa siis kysytään, miten käsiteltävä ilmiö vaikuttaa talouteen ja talouskasvuun. Entä jos toimittajat kysyisivätkin juttuja kirjoittaessaan systemaattisesti, miten ilmiö vaikuttaa ympäristöön?
Seitsemän planetaarista rajaa ylitetty
Ympäristö- ja ilmastokriisin huomioiminen journalismissa olisi olennaista, sillä seitsemän yhdeksästä elämän kannalta tärkeästä planetaarisesta rajasta on ylitetty. Planetaariset rajat määrittävät reunaehdot, joiden sisällä ihmisten muodostamat yhteiskunnat toimivat.
Spesifisti ilmasto- tai ympäristökriiseihin keskittyviä juttuja tehdään toki silloin tällöin. Valtaosa julkaistavista jutuista käsittelee kuitenkin ihan muita aiheita, ja niissä planetaarisia rajoja ei huomioida kovinkaan usein.
Annan esimerkin. Syksyllä 2025 Thaimaa kärsi tuhoisista tulvista. Suomalaismedia uutisoi aiheesta, mutta jutuissa mainittiin harvemmin sitä, että yksi merkittävä syy tulville oli ilmastonmuutos. Sen sijaan kerrottiin muun muassa, että Thaimaan turistikohteisiin matkaavat voivat huokaista helpotuksesta – tulvat eivät uhkaa. Suuri osa kyseisestä jutusta keskittyy kertomaan, missä suomalaisten suosimissa turistikohteissa ei pitäisi lähipäivinä sataa. Ilmastonmuutosta ei mainita.
Onko journalismi luottamuksen arvoinen?
Journalismilla on Suomessa todennäköisesti poikkeuksellisen suuri vaikutus siihen, mitä kansalaiset ajattelevat ja millaisena maailman ymmärtävät. Suomalaisista aikuisista nimittäin peräti 75 prosenttia luottaa useimpiin seuraamiinsa uutisiin, selviää Reuters-instituutin Digital News Report 2025 -kyselytutkimuksesta. Ruotsalaisista uutisiin luottaa 53, saksalaisista 45 ja briteistä 35 prosenttia.
Jos journalismissa ei huomioida ilmastokriisiä, on helppo ajatella, ettei siitä ole syytä huolestua.
Luotammehan me suomalaiset siihen, että journalismi kertoo meille totuuden. Uskonkin, että planetaarisissa rajoissa tehtävä journalismi olisi tärkeä keino lisätä kansalaisten tietoisuutta ilmasto- ja ympäristökriisistä – ja tietoisuuden lisäämistä me tarvitsemme.
”Jos journalismissa ei huomioida ilmastokriisiä, on helppo ajatella, ettei siitä ole syytä huolestua. Luotammehan me suomalaiset siihen, että journalismi kertoo meille totuuden.”
Nimittäin jos muutoksia ei tehdä ja jatkuvan kasvun ja kulutuksen eetokseen uskotaan jatkossakin, loputkin planetaariset rajat ylitetään. Seurauksena on meille kaikille kurjempi maailma, jossa kärsitään esimerkiksi massasukupuutosta, sään ääri-ilmiöistä, vesipulasta ja massiivisista muuttoliikkeistä.
Planetaariset rajat huomioiva journalismi ei ole poliittista
Olen pohtinut media-alalla työskentelevien tuttavieni kanssa, miksi journalismissa jätetään niin usein planetaariset rajat huomiotta. Keskusteluun on usein noussut tiedon puutteen lisäksi se, että toimittajat saattavat ajatella planetaarisista rajoista kirjoittamisen olevan aktivismia tai poliittista.
Ajatus on kummallinen. Koska viimeksi tämänkaltainen tutkittu tieto on laskettu poliittiseksi?
Planetaariset rajat huomioivassa journalismissa ei ole kyse politiikasta tai aktivismista. Siinä on kyse tieteellisten tosiasioiden hyväksymisestä ja niiden ääneen sanomisesta – sekä tietenkin hyvästä journalismista.
Entä mediatalojen yritysvastuu?
Planetaariset rajat huomioivassa journalismissa voi ajatella olevan kyse myös yritysvastuusta. Esimerkiksi Yle kertoo sivustollaan lisäävänsä sisällöillään ymmärrystä maailmasta. ”Yle-lain mukaisesti Ylen sisältöjen tulee kuvastaa ympäröivää yhteiskuntaa (–)”, samaisella sivustolla kerrotaan. Ja kerrotaanpa siellä sekin, että Yle on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tavoitteita on kaikkiaan 17, ja ne liittyvät muun muassa kestävään kulutukseen ja ilmastotekoihin.
Sanoma on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteista yhdeksään mukaan lukien kestävään kulutukseen ja ilmastotekoihin liittyvät tavoitteet. Lisäksi Sanoma on muun muassa sitoutunut vähentämään päästöjään tieteeseen perustuvien Science Based Targets -vähennystavoitteidensa mukaisesti.
Tämä kaikki on tärkeää työtä Yleltä ja Sanomalta. Samalla se kuitenkin hämmentää. Jos liiketoiminnassa on sitouduttu tällaisiin tavoitteisiin, eikö sen tulisi näkyä myös yleisölle tuotettavassa sisällössä?
Iina Kansonen
Iina Kansonen on media- ja viestintäalan ammattilainen sekä entinen päätoimittaja, joka on kiinnostunut paitsi journalismin roolista muuttuvassa maailmassa myös vaikuttavasta viestinnästä, kirjoittamisesta, kaunokirjallisuudesta ja hitaasta matkailusta.