FIBSin ja Third Rockin ensimmäinen tulevaisuuskestävän liiketoiminnan ohjelma käynnistyi syyskuussa 2025. Uraauurtavassa ohjelmassa on mukana seitsemän eri toimialojen yritystä. Se antaa yrityksille tietoa, työkaluja ja vertaistukea kestävän liiketoiminnan pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan ohjelma on tätä kirjoitettaessa ehtinyt jo yli puolivälin. Kaksi ensimmäistä työpajaa pidettiin syksyllä 2025, ja kevään 2026 aikana pidetään loput kolme.
”Ensimmäisessä työpajassa Third Rock tarjosi osallistujille katsauksen maapallon tilaan ja planetaarisiin rajoihin. Kävimme myös läpi mukaan valittujen yritysten odotuksia. Voisi sanoa, että katsoimme yhdessä, miten maailma makaa ja olemmeko yhtä mieltä siitä, miten se makaa”, FIBSin kestävyysasiantuntija Mea Lakso kuvaa.
”Ennen toista työpajaa kaikki yritykset tekivät Third Rockin kehittämän ESG-tilannekuva-analyysin, jossa arvioidaan yrityksen kestävyystyön tasoa. Tilannekuva auttaa hahmottamaan sitä, miten kaukana yritys on uudistavasta tasosta – tai miten lähellä sitä.”
Ravistelevaa ajatusten herättelyä
Mea kertoo, että ajattelun herättely prosessin alussa oli ajoittain ravistelevakin kokemus. Suurin osa yrityksistä oletti olevansa kestävyystyössään pidemmällä kuin ne ESG-tilannekuvan mukaan ovat. Planetaaristen rajojen huomioiminen liiketoiminnassa tuntuu olevan edelleen kaukana liike-elämän todellisuudesta.
Third Rockin kehitysjohtaja Sari Kuvaja toteaa, että juuri tähän liittyy yksi tulevaisuuskestävän liiketoiminnan kehittämisen haasteista, joita työpajoissa pyritään yhdessä ratkaisemaan.
”Me ihmiset olemme tottuneet kahmimaan luonnosta resursseja rajattomasti ja seurauksia miettimättä. Tieto on lisääntynyt paljon, mutta se pohdinta on monesti vielä käymättä, miltä näyttäisi liiketoiminta planeetan kestokyvyn rajoissa kunkin yrityksen omalla toimialalla. Tätä opettelemme yhdessä”, Sari sanoo.
Miltä tulevaisuuskestävä liiketoiminta näyttää vuonna 2050?
Joulukuussa osallistujayrityksillä oli mahdollisuus osallistua väliarviointiin, jossa keskusteltiin siitä, miltä työskentely on tuntunut, mitä siitä on jäänyt käteen ja millaisia odotuksia kullakin on kevätkauden työpajoille.
”ESG-tilannekuva koettiin silmiä avaavaksi ja hyödylliseksi. Juttelimme myös osanottajien erilaisista tarpeista: kestävyystyötä yrityksessä tekevät osallistujat olisivat toivoneet pääsevänsä käsiksi työskentelyyn ilman ’alkulämmittelyä’, kun taas muissa tehtävissä työskentelevät kokivat perusteellisen intron hyödylliseksi”, Sari Kuvaja kertoo.
Kolmanteen työpajaan osallistujat työstivät visionsa tulevaisuuskestävästä liiketoiminnasta vuonna 2050: minkä on pitänyt muuttua, mitkä ovat ensimmäiset toimenpiteet muutosta kohti, kenen kanssa muutosta tehdään, ketkä tai mitkä tekijät sitä mahdollisesti hidastavat ja miksi muutos on välttämätön.
”Tässä ohjeistimme osanottajia ajattelemaan yrityksensä niin kestävinä kuin mielikuvitus vain antaa myöten. Siltä pohjalta lähdettiin rakentamaan tiekarttoja: mitä 25 vuodessa on pitänyt tapahtua, että visio toteutuu”, Kuvaja kertoo.
Kaikkea ei tarvitse tietää eikä ymmärtää
Kuvaja ja Lakso ovat yhtä mieltä siitä, että mielikuvitus on hyödyllinen työkalu tulevaisuuskestävän liiketoiminnan suunnittelussa. Kaikkea ei tarvitse tietää eikä ymmärtää, ja mahdottomalta tuntuvista asioista on monesti maailmanhistoriassa tullut mahdollisia, kun joku on vain ensin oivaltanut ajatella niitä.
Lakso tunnistaa kuitenkin yhden meidän kaikkien mielikuvitusta rajoittavan esteen.
”Olemme hieman jumissa ajattelussa, että näin asiat menevät ja näin niiden kuuluu mennä, ja sen vuoksi saattaa olla vaikea kuvitella sitä, mikä voisi olla mahdollista. Kliseisesti sanottuna tarvitsemme outside the box -ajattelua – ja keskustelua siitä, miten yritykset voisivat luoda taloudellisen arvon lisäksi myös sellaista arvoa, että planeettamme elinvoima ja hyvinvointi kasvavat”, Lakso toteaa.
“Emme kritisoi yrityksiä vaan talousjärjestelmää ja johtamisen mallia”
Kun tulevaisuuskestävän liiketoiminnan visiot oli saatu kirjatuiksi, niiden pohjalta alettiin laatia tiekarttoja. Osa osallistujista on ehtinyt esitellä visiota ja tiekarttaa myös kollegoilleen tai yrityksen johtoryhmälle.
”Iso osa työpajoista on käytetty ryhmätöihin ja niiden fasilitointiin, mutta joka kerta meillä on myös ollut jokin lyhyt teema-alustus ja keskustelua sen pohjalta. Ehkä voisi sanoa, että me olemme tarjonneet osanottajille materiaalien lisäksi fasilitoidun mahdollisuuden ja aikaa ajatteluun ja ääneen pohdintaan. Samalla ohjelmamme on antanut osanottajille ainutlaatuisen tilaisuuden ammentaa kollegoiltaan toisissa yrityksissä; muutoksessahan me kaikki olemme kollegoja”, Sari Kuvaja sanoo.
”Keskinäisestä, itseään ruokkivasta keskustelevuudesta on tullut hyvä fiilis. Mukana on fiksuja ihmisiä, jotka tietävät paljon ja ovat valmiita ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja haastamaan itseään. Yksi porukasta totesi kolmannella tapaamiskerralla, että hän huomaa joutuneensa aloittamaan arvokeskustelun itsensä kanssa saatuaan niin paljon uutta informaatiota ja erilaisia näkemyksiä. On myös hienoa, että yritysten edustajat ymmärtävät, että olemme heidän puolellaan: emme kritisoi yksittäisiä yrityksiä, vaan talousjärjestelmää ja johtamisen mallia, joita on viety eteenpäin vuosikymmeniä.”
Kuinka mielikuvitusta ruokitaan?
Kuvaja ja Lakso ovat jo miettineet tahoillaan, miten ensimmäisessä Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan ohjelmassa kertyneitä oppeja voi hyödyntää jatkossa ja miten siltä pohjalta voidaan aidosti edistää muutosta. Kuinka edetään halusta toimia oikein siihen, että todella toimitaan oikein? Kuinka ruokitaan mielikuvitusta niin, että kaikki villeimmätkin ideat paremman tulevaisuuden tavoitteiksi ja toteutuskeinoiksi pulpahtavat esiin?
Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan kokonaisuutta kehitetään myös osanottajien palautteen pohjalta.
”Ainakin toivon, että olemme toimineet katalysaattorina ja antaneet mukana olleille yrityksille kipinän. Uskon ja toivon myös, että yritykset saavat työpajoistamme kompassin, jolla hakea suuntaa esimerkiksi erilaisissa murroskohdissa tai vaikkapa strategiaprosessissa”, Lakso sanoo.
Sari Kuvajaa ja Mea Laksoa haastatteli Third Rockin sisällöntuottaja Anu Räsänen.