Kun aloitin harjoittelun Third Rockissa, suurin mielessäni pyörinyt kysymys oli, että mistähän siellä uskaltaa puhua kahvitunneilla. Avaan tässä blogissani, mistä tämä huoli kumpusi – ja kerron myös muista kokemuksistani harjoittelijana Third Rockissa.
Olin ennen harjoitteluani tutustunut Third Rockiin sen verran, että tiesin firman tähtäävän vaikuttaviin vastuullisuustekoihin. Tiesin myös yrityksen työntekijöiden elävän omaa elämäänsä oppiensa mukaan eli vastuullisuus etusijalla.
Pyrin toki itsekin elämään mahdollisimman vastuullisesti: kuljen kaikki mahdolliset matkat pyörällä tai julkisilla, en juurikaan osta kotiin eläinperäisiä ruokatuotteita ja suosin käytettyjä vaatteita ja tavaroita uusien sijaan.
Toisaalta vastuullinen elämäntapani on kokenut kuluneen vuoden aikana kolauksia esimerkiksi siksi, että opintoni Ruotsissa ovat väistämättä aiheuttaneet matkustusta Suomen ja Ruotsin välillä laivalla, muuttokuorman kanssa myös autolla. Kasvipohjaisesta ruokavaliosta on välillä ollut haastavaa pitää kiinni sosiaalisista syistä, varsinkin vierailuilla.
Niinpä pohdin harjoitteluni ensimmäisenä päivänä, mistä vastuullisuusgurujen keskellä voi puhua. Onneksi nämä huolet osoittautuivat turhiksi, sillä huomasin thirdrockilaisten olevan inhimillisen vastuullisuuden puolella. Tuleehan jokaiselle meistä hetkiä, jolloin joistakin periaatteista ei pysty pitämään kiinni.
Linköpingistä Third Rockiin
Harjoitteluni Third Rockissa oli tutkintooni sisältyvä harjoittelujakso eli osa ympäristötieteiden ja kestävän kehityksen maisteriopintoja, joita suoritan Linköpingin yliopistossa. Harjoittelun aikana huomasin, että opintoni ovat luoneet minulle hyvät valmiudet tarttua erilaisiin työtehtäviin nopeasti. Opinnoissani on korostettu paljon työelämätaitoja esimerkiksi ryhmätöiden ja ajanhallinnan kautta, ja nämä taidot nousivatkin hyvin tärkeiksi Third Rockissa.
Myös taustani monitieteellisissä opinto-ohjelmissa sekä kandi- että maisterivaiheessa osoittautui Third Rockissa erittäin hyödylliseksi. Yliopistossa käymäni luonnontieteiden kurssit edesauttoivat hiilijalanjäljen laskemisen omaksumista, kun taas yhteiskuntatieteisiin perustuvat kurssit ovat opettaneet minulle analyyttisiä taitoja, joista oli paljon hyötyä vastuullisuusraportoinnin parissa työskentelyssä.
Osallistuin harjoittelussani muun muassa CSRD-raportointiprojekteihin, hiilijalanjäljen laskemiseen GHG-protokollan mukaisesti ja EcoVadiksen tulosten analysoimiseen. Tein yhteenvetoja ESRS-standardien muutoksista tulevan syksyn aikana, ja tutustuin tekoälyn käytön vastuullisuuteen.
Enpä olisi ennen harjoittelun alkua uskonut, että pääsen kerryttämään kokemusta näin monesta erilaisesta työtehtävästä.
Ennakko-oletukset lensivät romukoppaan
Harjoitteluni sisälsi siis keskenään hyvin erilaisia tehtäviä, ja rehellisesti sanottuna jotkut työtehtävät kuulostivat etukäteen paljon kiinnostavammilta kuin toiset. Ajattelen kuitenkin, että kaikki on kokeilemisen arvoista – ja harjoittelun aikana totesin omat ennakko-oletukseni useamman kerran vääriksi.
Tekoälyn vastuullisuuden pohtiminen kuulosti mukavalta, vähän koulutyötä muistuttavalta tiedonkeruuprojektilta. Aiheen pariin päästyäni huomasin kuitenkin, että tekoälyn tutkiminen on odotettua haastavampaa, sillä teknologia kehittyy nopeasti ja netistä löytyvä tieto saattaa hyvinkin olla jo lukuhetkellä vanhentunutta.
Hiilijalanjäljen laskeminen vaikutti puolestaan hurjankin haastavalta, ja epäilin kykyjäni laskennan suhteen. Projektiin hypättyäni huomasin yllätyksekseni, että laskenta oli koko harjoitteluni hauskin tehtävä. Numeroiden pyörittely tarjosi riittävästi haastetta, ja vastausten saaminen oli erittäin palkitsevaa.
Hauskoja kokemuksia ja haasteita
Harjoittelu Third Rockissa yllätti ennen kaikkea siinä, kuinka vapaasti pääsin osallistumaan erilaisiin tehtäviin ja tunsin olevani täysivaltainen tiimin jäsen. Mistään ei tarvinnut jäädä pois siksi, että olin “vain harjoittelussa”.
Toisinaan tämä monipuolisuus aiheutti myös epävarmuutta uutta tehtävää aloittaessani. Tuntui haastavalta harjoitella asioita ensimmäistä kertaa, kun muut tiimin jäsenet olivat aihepiirin konkareita ja vastuullisuuskysymysten pyörittely oli heille arkipäivää. Oli kuitenkin hienoa huomata, että kollegat pitivät minun esittämiäni kysymyksiä relevantteina, ja joskus uuden ihmisen tuomat huomiot myös aiheuttivat hyvää keskustelua siitä, miksi jokin asia tehdään niin kuin tehdään.
Toinen minulle tärkeä asia Third Rockissa oli se, että asioista voi tosiaan aina kysyä ja aiheesta kuin aiheesta voi keskustella. Koen helpon keskusteluyhteyden erityisen tärkeäksi siksi, että tykkään itse osallistua keskusteluihin ja tuoda myös omia näkemyksiäni esille.
Työelämässä voi mielestäni keskustelemalla pienentää edellä mainitsemiani epävarmuuksia ja samalla lisätä omaa ymmärrystään aiheesta.
Palavereissa huomasin usein reflektoivani keskusteltavaa aihetta omien opintojeni kautta. Vaikka yliopistokoulutus on melko teoriapainotteista, havaitsin, että moni opiskelemani aihe nivoutuu yhteen käytännön vastuullisuustyön kanssa.
Tämä oli mukava huomio, sillä aiemmin koulutuksen tuoma vastuullisuusosaaminen oli tuntunut aika irralliselta työelämän vaatimuksiin rinnastettuna. Nyt ymmärrän, että planetaariset rajat, maapallon toiminnot veden ja hiilen kierron osalta sekä muutosteorioihin liittyvät kurssit ovat monesti taustatekijöitä, joiden päälle yritysvastuunkin periaatteet rakentuvat.
Suurin haaste työskentelyssä Third Rockissa oli se, että en hahmottanut uusiin työtehtäviin kuluvaa aikaa. Tämäkin haaste liittyy siihen, että tein monia asioita ensimmäistä kertaa.
Onneksi minulla oli taipumusta yliarvioida kuluva aika, joten deadlinejen kanssa ei tullut ongelmia. Välillä kuitenkin nauratti, kun huomasin tehtävän valmistuessa, että olin varannut sille vielä kokonaisen työpäivän verran aikaa. No, tämä voi olla haaste, josta en koskaan täysin pääse eroon, mutta ehkä aika-arviot alkavat myöhemmin vähän tarkentua.
Mitä harjoittelusta jäi käteen?
Kokonaisuudessaan harjoittelu oli minulle erittäin opettava kokemus, ja olen kiitollinen kaikista uusista taidoista, joita harjoittelujakson aikana pääsin opettelemaan. Kiitos näistä kuuluu kaikille kollegoille, jotka käyttivät aikaansa minun ohjaamiseeni ja kertoivat parhaita vinkkejään yritysvastuun parissa työskentelyyn.
Opittujen taitojen lisäksi haluan mainita avoimen ilmapiirin vaikutuksen harjoittelukokemukseeni. Uudessa ympäristössä aloittaminen on usein, varsinkin työuran alussa, jännittävä ja haastavakin kokemus. Kollegojen luoma avoin ja lämmin ilmapiiri piti huolen siitä, että tunsin oloni koko harjoittelun ajan tervetulleeksi taloon ja pystyin keskittymään uusien asioiden harjoitteluun huoletta.
Harjoittelun loppusuoralla olen erittäin tyytyväinen, sillä pääsin oppimaan monia yritysvastuuseen liittyviä taitoja käytännössä. Yliopistossa saatu teoriaosaaminen tuntuu harjoittelun jälkeen paljon relevantimmalta, sillä voin nyt yhdistää käytännön tekemistä koulussa opittuihin konsepteihin.
Koen olevani valmistautuneempi työelämään kahdella tavalla: Ensinnäkin opin Third Rockissa monia taitoja, joista on varmasti hyötyä työelämässä. Toisekseen harjoittelu näytti minulle sen, että pystyn oppimaan erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja nopeasti.
Olen kirjoittanut harjoittelusta myös raportin yliopistolle, ja siihen tekstiin pyydettiin nostamaan key take-home messages harjoittelusta. Jaan vielä oman listani tähän alle.
- Työnteko on jatkuvaa oppimista, eikä kukaan ole missään vaiheessa sataprosenttisen valmis. Työuran alussa tuntuu helposti siltä, että omat taidot eivät vastaa työnantajien vaatimuksiin, mutta harjoittelu avasi silmiäni sen suhteen, että myös aiheen asiantuntijat opettelevat uutta jatkuvasti – varsinkin, kun EU pyörittelee kantaansa siitä, mitä haluaa vastuullisuusraportoinnin suhteen tehdä.
- Joustavuus on tärkeä työelämätaito, ja se kytkeytyy vahvasti tiimityöskentelyyn. Välillä projektien tilanteet muuttuvat nopeastikin, ja työyhteisön joustaminen ja toisten auttaminen ovat välttämättömiä, jotta muutoksiin pystytään vastaamaan laadukkaastit. Ihailen sitä, kuinka nopeasti kollegani järjestivät aikaa toistensa auttamiselle, jos tilanne sitä vaati.
Töissä voi olla tosi hauskaa, ja siellä voi oppia myös muuta kuin “substanssiosaamista”. Vaikka urani kannalta konkreettiset taidot yritysvastuuseen liittyen olivat harjoittelun merkittävin anti, opin valtavasti lisää vastuullisuudesta yhteiskunnassa, vaikuttamismahdollisuuksista vapaa-ajalla, ja sainpa myös erinomaisen tofukiusauksen reseptin. 🙂
Aino Huujärvi