Yritysvastuun kentällä Euroopassa eletään ”lässähdyksen aikakautta”. Näin totesi Third Rockin hallituksen jäsen Riku Ruokolahti, kun keskustelimme yritysvastuun regulaatiota kohdanneesta takatalvesta.
EU:n Omnibus-ehdotus on tuonut yritysvastuun kentälle ennennäkemätöntä epävarmuutta. Vielä vuodenvaihteessa tämän vuoden vastuullisuustyön suunta näytti kirkkaalta: viimeistellään tai päivitetään kaksinkertaiset olennaisuusanalyysit, päivitetään tai tehdään päästölaskennat ja vastuullisuusohjelmat, laaditaan standardien mukainen kestävyysraportti, varaudutaan siirtymäsuunnitelmien tekemiseen ja viedään vastuullisuus taloudellisen raportoinnin ja seurannan rinnalle yritysten johtoryhmiin.
Sitten tuli helmikuinen kylmä tuulahdus keskelle vastuullisuusjuhlia. EU:n komissio ehdotti, että niin sanotun toisen aallon raportoijille tulee kahden vuoden lisäaika ja raportointivaatimuksia kevennetään. Samalla haluttiin keventää myös taksonomiasääntelyä ja juuri hyväksyttyä yritysvastuudirektiiviä.
Mikään ei ollutkaan enää selvää. Vastuullisuustyön toimintaympäristö muuttui hetkessä ennakoimattomaksi.
Käytännössä tämä takapakki on tarkoittanut, että jo sovituissa vastuullisuustoimenpiteissä ja -raportoinneissa on otettu aikalisiä. Varattuja resursseja on pienennetty, ja juuri alkanutta vastuullisuustyötä on paikoin ajettu kokonaan alas.
Ei tosin luonnollisestikaan kaikkien osalta. Suurimmat yritykset ovat edelleen esimerkiksi kestävyysraportoinnin sääntelyn piirissä ja jatkavat työtään. Myös iso osa soveltamisalan ulkopuolella olevista pienemmistä yrityksistä jatkaa kunnianhimoista vastuullisuustyötä.
Vastuullisuustyön tarve ei ole kadonnut
“On kestämätöntä, jos yritysvastuusääntelyä ensin perustellaan kilpailukyvyllä ja sillä, että EU:n kannattaa olla edelläkävijä, ja sitten seuraavassa hetkessä todetaankin, että kilpailukyvyn nimissä meidän pitää höllentää sääntelyä. Tämä vie uskottavuuden lainsäädäntötyöstä ja antaa Kiinalle aivan turhaa etumatkaa puhtaan siirtymän edistämisessä.” Näin kommentoi minulle erään ison yrityksen vastuullisuusjohtaja.
Vaikka regulaatiopaine on ehkä hellittänyt tai ainakin muuttunut pitkäksi aikaa, eivät vastuullisuustyön tarve, yleinen mielipide ja yritysten työntekijöiden tahto, eivätkä varsinkaan luonnontieteelliset tosiasiat, ole kadonneet mihinkään. Lisäksi vastuullisuus on edelleen kannattavaa liiketoimintaa: se mahdollistaa ja tuo uutta rahoitusta sekä kilpailuetua niille, jotka panostavat vahvaan kestävyyteen.
Kestävä johtaminen perustuu moraaliseen kunnianhimoon
Yritysten vastuullisuusjohtaminen asettuu tässä tilanteessa uuteen valoon. Regulaation sijaan vastuullisuustyötä pitää perustella sillä, millaista lisäarvoa vastuullisuus tuo organisaatiolle.
Samaan aikaan haasteena on, että vastuullisuuspuhe on inflatoitunut ja erilaiset sidosryhmät ovat kyllääntyneet kaikenvärisiiin ja -muotoisiin pesuihin eli katteettomaan vastuullisuusviestintään.
Tässä ajassa on kuitenkin tilaa puhua yhteistä tulevaisuuttamme turvaavasta kestävästä ja planetaarisesta liiketoiminnasta. Eikä olisi pahitteeksi, jos yritysjohdossa kaivettaisiin esiin se kuuluisa moraalinen kompassi. Nyt on oikea aika tarkastella kriittisesti, millaista liiketoimintaa on mahdollista ja kannattavaa harjoittaa ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella.
Kestävä johtaminen ei voi perustua siihen, että asioita tehdään lainsäädäntölähtöisesti. Se perustuu moraaliseen kunnianhimoon toimia ja johtaa organisaation toimintaa pitkällä tähtäimellä planetaarisesti kestävästi.
Leo Stranius