CSRD-direktiivin mukaisen kaksinkertaisen olennaisuusarvion tekeminen on ollut alkuvaiheessa kantapään kautta opettelua. Listasimme yleisimmät mokat ja niistä kertyneet opit, jotta kaikkien ei tarvitsisi kompuroida polulla samoissa kohdissa.
Moni organisaatio on päässyt kahden viime vuoden aikana harjoittelemaan EU:n kestävyysraportointidirektiivin mukaisen kaksinkertaisen olennaisuusarvion tekemistä. Ensimmäiset versiot pohjautuivat vielä luonnosvaiheessa oleviin ESRS-standardeihin ja -ohjeisiin. Onneksemme EFRAG on laatinut matkan varrella tarkempaa ohjeistusta muun muassa arvoketjujen kuvaamiseen ja kaksinkertaiseen olennaisuusarvioon.
Samalla me, jotka kaksinkertaisia olennaisuusarviointeja olemme tehneet, olemme oppineet kantapään kautta, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Jotta kaikkien ei tarvitsisi tehdä samoja mokia, tässä lista yleisimmistä virheistä, joihin olemme itse sortuneet ja joissa olemme huomanneet muidenkin kompuroineen.
1. Arvoketjun ja sen rajausten puutteellinen kuvaus
Olennaisuusarvioinnissa keskeistä on arvoketjun kattava tarkastelu, mutta monet yritykset tekevät sen liian suppeasti. Arvoketjun vaikutukset voivat ulottua raaka-aineiden hankinnasta tuotantoon, jakeluun ja jopa tuotteen elinkaaren loppupäähän. Jos arvoketjun eri osia ei tunnisteta ja rajausten määrittely jää epäselväksi, voi yritys aliarvioida vastuullisuusriskit tai jättää tunnistamatta merkittävät vaikutukset, jotka eivät ilmene suoraan sen omassa toiminnassa.
2. Liian suppea sidosryhmien osallistaminen: etenkin luonto ja arvoketjun työntekijät jäävät vähälle huomiolle
CSRD korostaa sidosryhmien osallistamista olennaisuusarviointiin. Yksi yleisimmistä virheistä on, että yritys keskittyy sisäisiin näkemyksiinsä eikä huomioi laajasti eri sidosryhmiä, kuten asiakkaita, sijoittajia, kansalaisjärjestöjä tai paikallisyhteisöjä.
Huonoimmin tunnistetut ja tavoitetut sidosryhmät ovat ensinnäkin arvoketjun työntekijät ja toisekseen luonto. Ei esimerkiksi kuulla ympäristöjärjestöjä tai muita asiaan vihkiytyneitä tahoja, tai arviota ei pohjata tieteellisiin tutkimuksiin, vaan luotetaan liiaksi omaan asiantuntemukseen.Tämä voi johtaa harhaanjohtavaan arvioon yrityksen todellisista vaikutuksista ja riskeistä.
3. Liiketoiminnan riskien ja mahdollisuuksien yksipuolinen tarkastelu
Yritykset keskittyvät usein liiketoiminnallisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin, ja vastuullisuuskysymysten syvällinen analysointi voi jäädä puutteelliseksi. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset saatetaan arvioida vain suorien kustannusten kautta, mutta ei huomioida laajemmin sääntelyn muutoksia, kuluttajakäyttäytymistä tai toimitusketjun haavoittuvuuksia.
4. Riippuvuussuhteiden puutteellinen tunnistaminen
Yritysten toiminta on usein riippuvaista monista ulkoisista tekijöistä, kuten luonnonvaroista, toimitusketjun resursseista tai sääntely-ympäristön vakaudesta. Yksi yleinen virhe on, että näitä riippuvuussuhteita ei arvioida kattavasti. Tämä saattaa johtaa siihen, että yritys ei tunnista haavoittuvuuksiaan ja mahdollisia häiriötekijöitä, jotka voivat vaikuttaa sen toimintaan merkittävästi.
5. Epäselvä ja heikosti perusteltu olennaisuusarvioinnin prosessi
Olennaisuusarvioinnin on oltava läpinäkyvä ja johdonmukainen. Yksi tyypillinen virhe on, että yritys ei dokumentoi arviointiprosessiaan riittävästi, jolloin arvioinnin luotettavuus heikkenee. Mikäli arviointikriteerit eivät ole selkeitä, tulokset voivat perustua enemmän mielipiteisiin kuin faktoihin.
6. Arvioinnin pinnallisuus ja pisteytyksen virheet
Usein arvioinnin pisteytykset menevät väärin, koska standardia ei ehditä lukea, arvio ei pohjaudu tieteellisiin faktoihin tai Excelin käyttö ei ole hallussa. Lisäksi arviointi voi jäädä pinnalliseksi, jos riskejä, mahdollisuuksia ja vaikutuksia kopioidaan riviltä toiselle ilman kunnollista analyysia. Tämä vääristää olennaisuusarvioinnin tuloksia ja heikentää sen luotettavuutta.
7. Johdon ja asiantuntijoiden vääristynyt ohjaus arvioinnissa
Jos johto haluaa ohjata työtä niin, että raportoitavaa olisi mahdollisimman vähän, tai jos vastuullisuusasiantuntija painottaa henkilökohtaisesti tärkeäksi kokemiaan aiheita muiden kustannuksella, arviointi ei ole objektiivinen. Tämä voi johtaa siihen, että todelliset olennaisuuskysymykset jäävät tunnistamatta ja raportointi vääristyy.
8. Liian suppea osallistaminen organisaation sisällä
Arviointiin ja pisteytykseen ei osallisteta organisaation johtoryhmää ja eri toimintoja laajasti. Tämä voi johtaa siihen, että arviointi perustuu vain yksittäisten ihmisten näkemyksiin eikä edusta koko organisaation käsitystä vastuullisuuskysymyksistä ja niiden vaikutuksista.
9. Liian yksipuolinen tai staattinen näkemys olennaisuudesta
Vastuullisuusaiheet muuttuvat ajan myötä, ja olennaisuusarvioinnin pitäisi olla dynaaminen prosessi, jota päivitetään säännöllisesti. Monet yritykset tekevät arvioinnin kerran ja pitävät sitä muuttumattomana, vaikka toimintaympäristön muuttuessa riskit ja mahdollisuudetkin muuttuvat.
10. Arviointi tehdään irrallaan strategiasta
CSRD:n mukainen olennaisuusarviointi ei ole vain raportointivelvoite, vaan sen tulisi ohjata yrityksen strategiaa ja päätöksentekoa. Yksi kriittinen virhe on se, että arviointi tehdään irrallaan liiketoimintastrategiasta, jolloin sen tuloksia ei hyödynnetä aktiivisesti kehitystoimenpiteissä.
11. Lähestyminen raportoinnin näkökulmasta
Monet yritykset lähestyvät olennaisuusarviointia raportoinnista käsin ja arvioivat olennaisuutta sen perusteella, mitä ja miten paljon olennaisuusarvion pohjalta muodostuu raportoitavaa. Tämä lähestymistapa on ongelmallinen, sillä se ei vastaa olennaisuusarvioinnin tarkoitusta: tunnistaa ne vastuullisuuskysymykset, joilla on todellista vaikutusta liiketoimintaan ja sidosryhmiin. Lähestymistapa, jossa olennaisuusarviointia tehdään pelkästään raportoinnista käsin, ei mene varmennuksesta läpi, ja ennen kaikkea se heikentää koko olennaisuusarviointiprosessin uskottavuutta.
Meneillään oleva omnibus-järjestely ja sen vaikutukset vastuullisuussääntelyyn
EU:ssa on käynnissä omnibus-järjestely*, joka saattaa tuoda muutoksia vastuullisuussääntelyyn, mukaan lukien CSRD:n toimeenpanon ja raportointivaatimukset. Tämä järjestely voi tarkentaa yritysten vastuullisuusraportoinnin kriteereitä ja lisätä yhdenmukaisuutta eri sääntelykehysten välillä. Yritysten on syytä seurata kehitystä ja varautua mahdollisiin muutoksiin, jotka voivat vaikuttaa olennaisuusarvioinnin menetelmiin ja raportointivelvoitteisiin.
* Omnibus-järjestely viittaa EU:ssa lainsäädäntöhankkeeseen, jossa useita eri aiheita tai säädöksiä käsitellään yhdessä paketissa yhden lainsäädäntömenettelyn kautta.
Fenia Niemitz
Edit 21.2.2025: Seuraamme omnibus-järjestelyn tilannetta huolestuneena ja muistutamme, että yritysten odotetaan edelleen ottavan vastuun vaikutuksistaan. Sen sijaan, että odotettaisiin lainsäädännön selkiytymistä, nyt on aika lisätä paukkuja vastuullisuustyöhön.